Väsymystä vai uupumusta?

Onko uupumus ja väsymys sama asia? Onko uupumus sallittavampaa kuin väsymys? Annammeko itsellemme luvan olla väsyneitä, jotta uupumus ei pääse syntymään?

Tässä tulikin jo osittainen vastaus näiden eroon. Väsymys on kehon tunne, energian puutetta, joka voi kieliä huonosta unesta, huonosta ruokailusta, kehon liiallisesta rasittamisesta niin henkisesti kuin fyysisesti, tai se voi olla merkittävä ravintoaineen puutos, esimerkiksi juuri tuo raudanpuute, josta edellisen tekstin kirjoitin. Uupumus – tuo mörkö, jota ei oikein tunnisteta tai haluta tunnistaa. Uupumus iskee siinä vaiheessa, kun keho ei enää jaksa suoriutua. Jos väsymyksen merkkejä ei ole kuunnellut ja painanut eteenpäin siitä huolimatta, on vaarana uupumus, joka tulee hyvinkin varkain. Jos keho on ollut stressikuorman alla jo pitkään, on kehon voimavarat jo käytetty ja elimistö romahtaa. Lisämunuaiset eivät enää jaksa taistella pitkittynyttä stressiä vastaan ja lisämunuaisten tuottama kortisolihormoni hiipuu. Väsyneenä vielä jaksaa, mutta uupuneena voimavarat ovat melko vähissä. Burn out -tilanteessa, joka monet suomalaiset ajaa sairaslomalle, on usein tultu jo siihen pisteeseen, että keho ei enää jaksa.

Kun keho ei vaan enää jaksa

Kun keho on koko ajan ”taistele ja pakene” -tilassa, sympaattinen hermosto on jäänyt päälle ja lisämunuaiset tuottavat kortisolia paljon.  Pitkään jatkuessaan tämän kehon jatkuva stressitila mm. heikentää vastustuskykyä, aiheuttaa vyötärölihavuutta, nostaa verensokereita ja verenpainetta, lisää insuliiniresistenssin ja hyperlipidemian (kohonneen kolesteroliarvot) riskiä. Se myös sotkee muiden hormonien tasapainoa, kuten kilpirauhashormonit ja sukupuolihormonit; naisilla oireena usein kuukautiskierron epäsäännöllistymistä tai jopa kuukautisten poisjääntiä, kun miehillä saattaa olla potenssiongelmia.  Lisäksi kierroksilla käyvä keho voi aiheuttaa ahdistusta, unettomuutta, rytmihäiriöitä, päänsärkyä, kofeiinin tarvetta, makean mielitekoa, masennusta, muistihäiriöitä ja suolisto-ongelmia. Kun tämä tila jatkuu riittävän kauan, lisämunuaiset uupuvat tuottamaan kortisolia ja voidaan puhua lisämunuaisen väsymyksestä.

Lisämunuaisen väsymiseen eli kroonisesti alhaiseen kortisolin eritykseen liittyy voimakas väsymys, suorastaan uupumus. Herääminen usein todella haasteellista, vaikka olisi nukkunut pitkiä unia. Ajatus ei luista, pää on kuin sumussa. Jokaisen raajan liikkuttaminen voi olla haastavaa ja liikkeet ovat kuin hidastetusta elokuvasta. Ihminen usein ajattelee, että kahvilla saa koneen käynnistymään, mutta se vain pahentaa tilannetta. Kahvi auttaa hetkellisesti nostaen kortisoleja vähän (jos on, mitä nostaa), mutta romahdus tulee nopeasti ja voi olla vielä pahempi. Muita tilaan liittyviä oireita, voi olla matala verenpaine, joka aiheutta huimausta, lisääntynyt tulehdusalttius, heikko stressinsietokyky, melun ja hälinän aiheuttama ahdistus, suolaisen himo ja alhainen verensokeri. Kilpirauhanen ja lisämunuainen toimivat tiukasti sidoksissa toisiinsa ja usein kilpirauhasen vajaatoiminnan taustalla voi olla lisämunuaisen ongelmat. Jos vain paikkaa kilpirauhasen heikkoa toimintaa lääkityksellä, ei tulokset ole usein kovin pitkäkantoisia.

Tilanne ei ole korjaamaton

Itse olen käynyt lisämunuaisen uupumuksen läpi monesti ja tiedän siksi, mistä puhun. Minulla tilanteeseen on johtanut fyysiset ongelmat, ei niinkään henkiset tai sosiaaliset asiat. Tosin mentaalipuolen asiat kuormittavat lisää, jos keho on jo uupumustilassa tai lähellä sitä.  Ensimmäisen romahduksen ja kaikken pahimman, olen kokenut jo 17 -vuotiaana. Silloin kehoni meni suoraan Addisonin kriisiin ja lisämunaiset olivat lähes lakanneet jo toimimasta.  Tilanteen taustalla oli monia tekijöitä: sairastuminen Sjögrenin syndromaan, homealtistus, ammattikoulun aloittaminen, astmalääkkeiden jatkuva käyttö, joka vasta myöhemmin todettiin yhdeksi suurimmaksi syyksi. Kehoni hylki kaikkea, myös ruokaa. Oksentelin, laihduin, minulla oli kipuja, verenpaine olematon ja sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Olen aina ollut suorittajaluonne ja kun verikokeiden tulokset tulivat, olin silloin koulussa, josta isäni haki minut suoraan lääkärin vastaanotolle. Kaikesta huolimatta, halusin käydä koulua, en voinut luovuttaa. Jaksoin laserakupunktion, ruokavalion ja  vitamiini- ja hivenainetankkausten avulla paljon paremmin. Sain lääkäriltä hydrocortison-lääkityksen, joka on bioidenttinen valmiste tukemaan kehon omaa kortisolituotantoa. Ilman tuota lääkettä ei pahasta uupumustilasta voi aina selvitä.

Kun keho on kerran ”dipannut” lisämunuaisten vuoksi, on ne aina heikko lenkki. On paljon tilanteita, joissa stressiä ei vain voi välttää, mutta se miten sen pystyy hallitsemaan, on silloin avainasemassa. Silloin on tärkeää välttää muita kuormittavia asioita, pitää itsestään huolta.  Jos kehoa ei kuuntele, anna sille aikaa ja lupaa olla väsynyt tai uupunut, tilanne voi johtaa kehon kaaokseen. Itse osaan jo kuunnella kehon merkkejä siitä, milloin väsymys on liikkumassa kohti uupumusta. Itselle sairastumiset ovat paha paikka, koska kehoni ei tahdo niistä toipua. Jos tilanne menee vielä siihen, että kehoa joudutaan ”rääkkäämään” kemiallisilla lääkkeillä, kuten antibiooteilla ja kortisonivalmisteilla, ei stressinhallintakeinot enää riitä. Välillä heikoille lisämunuaisille tarvitsee antaa tukea muuten ja tukea jo silloin, kun tietää, että romahdus saattaa olla lähellä.

Toivon, että ihmiset oppisivat kuuntelemaan omaa kehoaan ja tunnistamaan itselle ne stressitekijät. Ovatko ne työ, perhe, huonot ihmissuhteet, huono ja epäsäännöllinen ruokailu, altistuminen huonolle sisäilmalle ja kemikaaleille, liiallinen liikunta, lääkitys, hormonihoidot, suoliston huono bakteeritasapaino, ulkoa tulevat paineet…? Elämä voi joskus olla todella hektistä, että se ei anna siihen mahdollisuutta ja kaikkia stressitekijöitä ei vain voi poistaa, mutta pystyykö niitä vähentämään ja hallitsemaan? Jos tämän pystyy tekemään, kehoa voidaan vielä hyvän ravitsemuksen ja ravintolisien avulla tukea, ja siinä minä voin olla sinua auttamassa <3