smoothie-2303616_1920

Voihan home!

Minulle on lähiaikoina tullut paljon kysymyksiä siitä, miten ravitsemuksella voidaan vaikuttaa homesairastuneen elämään vai voidaanko. Vastaanottollani on myös ollut lisääntyvässä määrin homesairaita henkilöitä, jotka joutuneet työskentelemään homeisissa paikoissa, asunnossa ollut hometta tai ovat muuten voimakkaasti altistuneet kosteusvaurioille.

Olin syksyllä 2016 Nuuksiossa seminaarissa, jossa pääteemana oli homesairastuneiden kuntoutus. Siellä lääkäri Tamara Tuuminen kertoi vertauksen, joka jäi elävästi mieleeni. Hän vertasi homesairastunutta tauluun, joka putoaa seinältä lattialle.  Kun taulu putoaa kerran, saa sen vielä liimattua ja nostettua takaisin seinälle. Jos taulun on liimannut taitavasti, ei sen hajoamista välttämättä huomaakaan. Mutta kun samainen taulu putoaa uudestaan lattialle, hajoaa se joka kerta pienemmiksi ja pienemmiksi paloiksi, jolloin sen korjaaminen muuttuu jo mahdottomaksi. Näin käy myös homesairastuneen ihmisen elimistössä. Kun homeelle on kerran altistunut ja sitä pystyy välttelemään, voi kehon saada korjattua vielä toimintakykyiseksi. mutta kun altistuminen tapahtuu uudestaan ja uudestaan, heikkenee sairastuneen kunto kerta toisensa jälkeen yhä uudestaan ja uudestaan. Minulle eräs homealtistunut kerran sanoi: ”En minä voi niitä homeita ruveta loppuelämää pelkäämään”. Itse kyllä aion pelätä homeita koko loppuelämäni, sillä kerran niille altistuneena, voin saada kehoni kuntoon, jolloin sen palauttaminen ei enää olekaan niin helppoa.

Homeille altistuminen voi myös laukaista autoimmuunisairauden sille alttiilla henkilöllä. Itse olen mitä luultavammin ollut kouluissa, joissa kosteusvauriot, kun nykyisin osa ala-asteesta pistetty maan tasalle ja yläasteen/lukion kohtalo taitaa olla myös sama. Eivät ne homeet asuntoihin hetkessä tule, vaan vaativat pidemmän kosteusaltistumisen, jonka jälkeen alkavat kasvattaa homeita rakenteisiin. Homesairastuneelle kehittyy usein myös monikemikaaliyliherkkyys. Näitä yliherkkyyksiä, kuten homesairauttakaan, huonosti diagnosoidaan ja ne ovatkin lääketieteessä oirediagnooseja, eivät sairausdiagnooseja. Astmasta, joka on syntynyt homealtistuksesta, voi saada diagnoosin, mutta kilpirauhasongelmiin, krooniseen väsymysoireyhtymään, suolistotulehduksiin ja muihin autoimmuunisairauksiin ei uskota homealtistumisella olevan mitään tekemistä.

Kosteusvaurioaltistumisessa terveydelle haitallisin altistuminen on mikrobitoksiinit. Harvemmin kyseessä on homeallergia, mutta henkilö usein kehittää itselleen myös homeallergian altistumisen myötä. Koska homeallergia ei ole kyseessä, ei IgE verikokeissa homeille nouse vasta-aineita ja henkilölle voidaan väittää, ettei hän ole voinut altistua. Pitkään mikrobitoksiineille altistuminen voi saada aikaseksi monikemikaaliyliherkkyyden ja 25% henkilöistä onkin geneettisesti herkkiä sairastumaan. Sairastumisalttiuteen lisäksi vaikuttavat henkilön detoksifikaatio- ja immuunijärjestelmän sekä hermoston yksilölliset tekijät. Mitokondriot eli solujemme energiakeskukset ovat erittäin haavoittuvaisia hapetusstressissä. Mitokondrioiden soluhengitys eli energiantuotto heikkenee vaurioitumisen myötä. Maksan detoksifikaatio joutuu koville yrittäessään poistaa elimistöstä mikrobitoksiineja. Suoliston mikrobianalyysissä voi olla todettavissa erilaisia hiivoja, sillä mikrobitoksiinit vaikuttavat suolistomme mikrobiomiin ikävällä tavalla.

Homesairastuneen hoidossa tärkeintä on päästä pois sieltä, missä hometta tai kosteutta on todettu. Henkilö saattaa kuitenkin reagoida uuteen asuntoon, joka vasta rakennettu, joten ei siellä voi olla homeita. Homevaurioita voi olla uudessakin talossa, mutta luultavammin talon pintarakenteissa käytetyt materaalit, huonekalujen palonestoaineet, maton liimausaineet yms. voivat herkistää homesairastuneen kemikaaliyliherkkyyden kautta. Arjen kemikaalit -seminaarissa Hyvinkään Laurealla Jussi Timonen avasi tätä asiaa hyvin. Hänen luentonsa voitte katsoa täältä. 

Kuten aina ravintovalmennuksessa, myös tässä suoliston tasapainottaminen on avain asemassa. Lähteehän vastustuskyvystäkin noin 85% suolistosta, Sen lisäksi on tärkeää tehostaa maksan toimintaa, jotta  myrkyt poistuisivat elimistöstä. Home tukkii ihmisen mitokondrioita, jolloin solujen toiminta heikkenee. Mitokondrioita tuetaan ravitsemuksen avulla lisäämällä mitokondrioiden määrää, vaimentamalla tulehdusta, optimoimalla mitokondrioiden toiminta sekä parantamalla antioksidanttipuolustusta.  Perusverikokeista saadaan jo arvokasta tietoa elimistön tilanteesta, mutta toisinaan on hyödyllistä tutkia elimistön tilaa syvemmin funktionaalisten lisätestien avulla.