smoothie-2303616_1920

Voihan home!

Minulle on lähiaikoina tullut paljon kysymyksiä siitä, miten ravitsemuksella voidaan vaikuttaa homesairastuneen elämään vai voidaanko. Vastaanottollani on myös ollut lisääntyvässä määrin homesairaita henkilöitä, jotka joutuneet työskentelemään homeisissa paikoissa, asunnossa ollut hometta tai ovat muuten voimakkaasti altistuneet kosteusvaurioille.

Olin syksyllä 2016 Nuuksiossa seminaarissa, jossa pääteemana oli homesairastuneiden kuntoutus. Siellä lääkäri Tamara Tuuminen kertoi vertauksen, joka jäi elävästi mieleeni. Hän vertasi homesairastunutta tauluun, joka putoaa seinältä lattialle.  Kun taulu putoaa kerran, saa sen vielä liimattua ja nostettua takaisin seinälle. Jos taulun on liimannut taitavasti, ei sen hajoamista välttämättä huomaakaan. Mutta kun samainen taulu putoaa uudestaan lattialle, hajoaa se joka kerta pienemmiksi ja pienemmiksi paloiksi, jolloin sen korjaaminen muuttuu jo mahdottomaksi. Näin käy myös homesairastuneen ihmisen elimistössä. Kun homeelle on kerran altistunut ja sitä pystyy välttelemään, voi kehon saada korjattua vielä toimintakykyiseksi. mutta kun altistuminen tapahtuu uudestaan ja uudestaan, heikkenee sairastuneen kunto kerta toisensa jälkeen yhä uudestaan ja uudestaan. Minulle eräs homealtistunut kerran sanoi: ”En minä voi niitä homeita ruveta loppuelämää pelkäämään”. Itse kyllä aion pelätä homeita koko loppuelämäni, sillä kerran niille altistuneena, voin saada kehoni kuntoon, jolloin sen palauttaminen ei enää olekaan niin helppoa.

Homeille altistuminen voi myös laukaista autoimmuunisairauden sille alttiilla henkilöllä. Itse olen mitä luultavammin ollut kouluissa, joissa kosteusvauriot, kun nykyisin osa ala-asteesta pistetty maan tasalle ja yläasteen/lukion kohtalo taitaa olla myös sama. Eivät ne homeet asuntoihin hetkessä tule, vaan vaativat pidemmän kosteusaltistumisen, jonka jälkeen alkavat kasvattaa homeita rakenteisiin. Homesairastuneelle kehittyy usein myös monikemikaaliyliherkkyys. Näitä yliherkkyyksiä, kuten homesairauttakaan, huonosti diagnosoidaan ja ne ovatkin lääketieteessä oirediagnooseja, eivät sairausdiagnooseja. Astmasta, joka on syntynyt homealtistuksesta, voi saada diagnoosin, mutta kilpirauhasongelmiin, krooniseen väsymysoireyhtymään, suolistotulehduksiin ja muihin autoimmuunisairauksiin ei uskota homealtistumisella olevan mitään tekemistä.

Kosteusvaurioaltistumisessa terveydelle haitallisin altistuminen on mikrobitoksiinit. Harvemmin kyseessä on homeallergia, mutta henkilö usein kehittää itselleen myös homeallergian altistumisen myötä. Koska homeallergia ei ole kyseessä, ei IgE verikokeissa homeille nouse vasta-aineita ja henkilölle voidaan väittää, ettei hän ole voinut altistua. Pitkään mikrobitoksiineille altistuminen voi saada aikaseksi monikemikaaliyliherkkyyden ja 25% henkilöistä onkin geneettisesti herkkiä sairastumaan. Sairastumisalttiuteen lisäksi vaikuttavat henkilön detoksifikaatio- ja immuunijärjestelmän sekä hermoston yksilölliset tekijät. Mitokondriot eli solujemme energiakeskukset ovat erittäin haavoittuvaisia hapetusstressissä. Mitokondrioiden soluhengitys eli energiantuotto heikkenee vaurioitumisen myötä. Maksan detoksifikaatio joutuu koville yrittäessään poistaa elimistöstä mikrobitoksiineja. Suoliston mikrobianalyysissä voi olla todettavissa erilaisia hiivoja, sillä mikrobitoksiinit vaikuttavat suolistomme mikrobiomiin ikävällä tavalla.

Homesairastuneen hoidossa tärkeintä on päästä pois sieltä, missä hometta tai kosteutta on todettu. Henkilö saattaa kuitenkin reagoida uuteen asuntoon, joka vasta rakennettu, joten ei siellä voi olla homeita. Homevaurioita voi olla uudessakin talossa, mutta luultavammin talon pintarakenteissa käytetyt materaalit, huonekalujen palonestoaineet, maton liimausaineet yms. voivat herkistää homesairastuneen kemikaaliyliherkkyyden kautta. Arjen kemikaalit -seminaarissa Hyvinkään Laurealla Jussi Timonen avasi tätä asiaa hyvin. Hänen luentonsa voitte katsoa täältä. 

Kuten aina ravintovalmennuksessa, myös tässä suoliston tasapainottaminen on avain asemassa. Lähteehän vastustuskyvystäkin noin 85% suolistosta, Sen lisäksi on tärkeää tehostaa maksan toimintaa, jotta  myrkyt poistuisivat elimistöstä. Home tukkii ihmisen mitokondrioita, jolloin solujen toiminta heikkenee. Mitokondrioita tuetaan ravitsemuksen avulla lisäämällä mitokondrioiden määrää, vaimentamalla tulehdusta, optimoimalla mitokondrioiden toiminta sekä parantamalla antioksidanttipuolustusta.  Perusverikokeista saadaan jo arvokasta tietoa elimistön tilanteesta, mutta toisinaan on hyödyllistä tutkia elimistön tilaa syvemmin funktionaalisten lisätestien avulla.

smoothie-2303616_1920

Koliikki – normaalia vai ei?

Lapsen kuulu itkeä, se on normaalia! Koliikki kuuluu lapsen kehitykseen, se menee ohi kuitenkin kolmen kuukauden jälkeen! Lausahduksia, joita vanhemmat kuulevat neuvolasta tuon tuosta. Lapsi itkee suurimman osan vuorokaudesta selkä kaarella tyytymättömänä kaikkeen. Miksi kaikilla ei sitten ole koliikkia, jos se kerta kuuluu kehitykseen? Kyllähän lapsi itkee, koska se on lapsen keino kertoa, että kaikki ei ole hyvin. Mutta onko normaalia tosiaan, että lapsi itkee, vaikka hänellä ei ole nälkä, hän saa läheisyyttä, hänet on kuivitettu ja kaiken pitäisi olla hyvin?  Lapsen itkun syynä ei ole aina koliikki, taustalla voi olla myös muuta, josta voit lukea lisää täältä.

Terveyskirjaston määritelmä koliikille: ”Koliikilla tarkoitetaan imeväisen lapsen runsasta selittämätöntä itkuisuutta. Virallinen määritelmä edellyttää vähintään kolmen tunnin itkua, vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolmen viikon ajan. Käytännössä vähäisempikin mutta toistuva itkeminen erityisesti iltaisin luetaan koliikiksi. Koliikkivaivat ovat tavallinen ongelma, joka useimmiten alkaa parin viikon iässä ja jatkuu 3–4 kuukauden ikään. Koliikkia esiintyy noin 10 %:lla lapsista. Itkuisuus on runsaimmillaan 6–8 viikon iässä ja alkaa tämän jälkeen vähentyä. Jos vauvan itkuisuus jatkuu tyypillisen koliikki-iän (3–6 kuukautta) jälkeen, asiasta on hyvä puhua lääkärikäynnillä tai neuvolassa. Tyypillistä on vuorokausivaihtelu siten, että lapsen itkuisuus painottuu iltaan klo 18:n ja 24:n välille. Koliikkilapsi itkee voimakkaasti ja vetää itseään kaarelle, mikä voi jatkua useita tunteja. Vatsa pömpöttää ja tuntuu kovalta, mutta lapsi ei oksentele.”

Koliikkia on pidetty aina mysteerinä: epäillään että se riippuu suoliston hitaasta kehittymättömyydestä tai häiriöstä siinä, mutta syy voi liittyä myös hermoston yleisempään kehitykseen.  Suomalaisen Helmi suolistotutkimuksen alustavien tutkimustulosten mukaan koliikkivauvojen suolistomikrobisto on erilainen jo ennen koliikin kehittymistä 2-3 viikon iässä. Muutokset olivat samoja, kuin useisiin kroonisiin sairauksiin yhdistetyt suolistomikrobimuutokset: proteobakteereja oli enemmän ja bifidobakteereita vähemmän kuin verrokkivauvoilla. Proteobakteerit ovat osa luonnollista mikrobistoa, mutta jos nämä bakteerit saavat ylivalta-aseman, aiheuttavat ne ongelmia. Jos suolistomikrobikannan kehittyminen häiriintyy lapsuudessa, se kasvattaa lapsen myöhempää sairastumisriskiä mm. autoimmuunisairauksiin.

Jo raskaudella on merkitystä lapsen mikrobistoon. Äidin raskauden aikainen ravinto ja elämäntavat vaikuttavat äidin mikrobistoon, joka siirtyy synnytyskanavasta lapseen. Mikäli äidillä on raskauden aikana ollut paljon antibioottikuureja, hän syö kuidutonta ravintoköyhää ruokaa ja paljon sokeria sekä stressaa paljon, on lapsen ensimmäinen bakteerikanta jo köyhempi, kuin terveellisesti, kuitupitoisesti ja stressittömällä äidillä. Myös sektiolla syntyneet lapset eivät saa ensimmäistä ”mikrobikastettaan” synnytyksen myötä.

Syntymän jälkeisinä päivinä streptokokit, stafylokokit ja enterokokit pitävät valtaa lapsen suoliston mikrobistossa. Imetys tekee muutoksen tähän ja vauvan suolistossa alkaa bifidobakteerien laktobasillien määrä lisääntyä ja lopulta saavat valta-aseman suoliston mikrobistossa. Nämä myös antavat vauvan ulosteelle sen tyypillisen värin ja aromin.  Äidinmaidossa on paljon sulamattomia sokeriketjuja, olikosaggarideja, joita ihmiselimistö ei pysty pilkkomaan ja mutta edistävät bifidobakteerien kasvua. Bifidobakteerit puolestaan auttavat vauvaa käyttämään hyväkseen maidon ravinteita.  Äidinmaidossa on myös laktoferriiniä, joka tehostaa raudan imeytymistä ja tarjoaa suojaa monia bakteereja vastaan. Vaikka äidinmaidossa on vain vähän rautaa, laktoferriini auttaa sen imeyttämisessä. Äidinmaidossa on myös rasvaa pilkkovia entsyymejä, jotka voivat suojella myös haitallisia mikrobeja vastaan. Äidin oma terveys ja hänen immuunipuolustuksensa tila näkyvät myös rintamaidon laadussa. On siis ymmärrettävää, että äidinmaidonkorviketta saavilla lapsilla on heikompi suoliston mikrobikanta, kuin rintamaitoa saavilla lapsilla. Alle 1 kk iässä lapsen suolisto on vielä hyvin läpäisevä, jolloin lehmänmaitopohjaiset korvikkeet voivat altistaa lapsen herkemmin allergioille, joka myös näkyy lapsen oirehdinnassa.

Mitä siis voidaan tehdä, jotta vältyttäisiin lapsen koliikilta?

Mikäli suunnittelet raskautta tai olet raskaana, panosta ruokavaliosi laatuun ja lähde korjaamaan mikrobikantaasi, jos se on päässyt ”vinoutumaan”. Pyri syömään riitävästi kuituja, probioottisia ruokia, kuten hapankaalia ja hapanmaitotuotteita. Syö marjoja, hedelmiä ja vihanneksia, joissa kuitujen lisäksi prebiootteja, jotka ruokkivat suolistobakteerikantaasi. Pyri minimoimaan huonot hiilihydraatit kuten sokeri, valkojauhotuotteet ja prosessoidut elintarvikkeet. Käytä tarvittaessa myös maitohappobakteereita. Vältä stressiä niin paljon kun se on mahdollista. Raskaus on jo itsessään elimistölle stressitila ja sen tuomat oireet lisäävät sitä, mutta koita löytää ne rentoutuskeinot ja mielihyvää tuottavat asiat, jotka minimoivat stressin määrää. Voit olla yhteydessä myös synnytyssairaalaan, keskustella neuvolassa toiveistasi synnytyksen suhteen tai palkata doulan auttamaan sinua synnytykseen valmistautumisessa. Mahdollisimman miellyttävä synnytyskokemus auttaa myös imetyksen onnistumisessa.

Mitä voit tehdä, jos vauvallasi on koliikki?

Imettävän äidin terveys heijastaa myös äidinmaitoon. Äidin olisi hyvä hoitaa myös omaa terveyttään ja suolistoaan Usein lapsen synnyttyä miettii vain lapsen parasta ja unohtaa siinä itsensä ja varmasti väsymys tekee osansa myös oman hyvinvoinnin hoitamisessa. Yllä mainitut ruokavalion peruspilarit pätevät myös imetyksen aikana. Jos lapsi oireilee äidinmaidon kautta, niin pyri välttämään oireita aiheuttavia ruokia omassa ruokavaliossasi. Pahimmat oireita aiheuttavat ruoat löydät täältä. Lapsen suolella oireilevat allergiat voidaan usein pistää myös koliikin piikkiin, jolloin ruokavalion tiukempi rajoittaminen voi tulla tarpeeseen. Tällöin useimmiten muna, maito ja soija ovat pahimpia lapselle oireita auheuttavia ruokia.

Älä soimaa itseäsi, jos imetys ei onnistu tai et voi jostain muusta syystä imettää vauvaa. Äidinmaidonkorvikkeella lapsi kasvaa myös, vaikka rintamaidon terveysvaikutuksia ei olekaan saatavilla. Ihmislapsi saa kuitenkin istukan läpi äidiltään vasta-aineita ja saattaa jo lapsivedessä saada bifidobakteereita, joten lapsi ei ole niin riippuvanen äidinmaidosta, kuin monet muut nisäkkäät.  Imetyksen aiheuttama stressi ja ahdistus voi vain pahentaa tilannetta molemmilla ja et ole yhtään huonompi äiti, jos annat lapsellesi korviketta. Vatsaongelmaisille vauvoille parhaiten on kokemuksen mukaan sopinut Arlan luomu äidinmaidonkorvike, mutta aina täytyy muistaa yksilöllisyys.  Etenkin korvikemaitoa syöville pienokaisille suosittelen lisäämään bidifobakteereja maidon sekaan sen kuumentamisen jälkeen. Hyviä bifidobakteerisia valmisteita ovat Bioteekin Probiootti baby tipat sekä Biolatte Original L.

Vyöhyketerapeuttisesta vauvahieronnasta on myös huomattavaa apua mm. lapsen koliikkivaivoihin. Koliikkihoidon tärkeä osa on vauvan rentouttaminen, koska vauva itkiessään jännittää koko kehoa ja aiheuttaa lihasjännityksiä, jotka pahentavat oireita. Hieronta laukaisee kehossa olevia jännityksiä ja rentoutunut lapsi myös nukkuu paremmin. Hieronta myös vahvistaa vauvan yleiskuntoa: vilkastuttaa verenkiertoa, syventää hengitystä ja tehostaa ruoansulatusta. Kallonpohjan kautta kulkeva vagushermo on myös usein koliikkivauvoilla jumissa. Vagushermo hermottaa koko ruoansulatuskanavistoa ja voi sitä kautta aiheuttaa oireita. Lapsella tämän niskojen jäykkyyden voi huomata siinä, että lapsi kääntää päätään vain toiseen suuntaan. Kireät lonkankoukistajat voivat myös painaa paksusuolta ja aiheuttaa sinne kipua. Tällaiset hermo- ja lihaspinteet on usein nopeasti hoidettavissa vyöhyketerapeuttisella vauvahieronnalla.

Yhteenvetona voisin todeta, että peliä ei ole missään vaiheessa menetetty, kun siihen vain osaa puuttua. Kiinnittämällä huomiota ravitsemukseen, niin äidin kuin lapsen, ja tukemalla toipumista mm. vyöhyketerapeuttisella vauvahieronnalla, voidaan saada vauva itkevästä hymyileväksi. Ravintovalmennuksessa autan sinua oikenalaisessa ruokavaliossa niin raskautta suunnitellessa, raskaana ollessasi sekä synnytyksen jälkeen kaikissa elämän vaiheissa. Suoliston kunnolla on erittäin merkittävä osa ihmisen hyvinvointia ja toivoisin jokaisen erityisesti panostavan siihen. Vauvan vatsavaivoja voidaan lisäksi helpottaa vyöhyketerapeuttisella vauvahieronnalla, jota opetetaan myös vanhemmille kotona tehtäväksi kolmipäiväisellä kurssilla. Seuraava kurssi alkaa ke 26.4 klo 12.30 Helsingin Malmilla. 

smoothie-2303616_1920

Toivoa on olemassa – pienen naisen kasvutarina

Haluan jakaa teille tarinani. Tarinan siitä, miksi minusta tuli terveydenhoitaja YAMK, FLT ravintovalmentaja sekä vyöhyketerapeuttisen vauvahieronnan ammattilainen. Minulla ei ole taustalla tarinaa siitä, kun joku ammatti ja koulutus piti vain valita, ettei jää tyhjän toimittajaksi. Itse pidän omaa ammatinvalintaani kutsumuksena, sillä työllä jota teen, on merkitys.

Hoitaminen, hoivaaminen ja auttaminen ovat aina olleet merkityksellisiä tekijöitä minulle. Lapsena jo leikin lääkäriä, hoitajaa sekä opettajaa ja minulle oli itsestään selvyys, että minun pitää päästä opiskelemaan lähihoitajaksi peruskoulun jälkeen. Näin myös tapahtui ja vuonna 2003 valmistuin lähihoitajaksi suoritettuani lukio-ammattikoulukaksoistutkinnon.

Olin saanut astmadiagnoosin jo lapsena, johon minulla oli asianmukaiset inhaloitavat kortisonisumutteet.  Olin ollut muuten suhteellisen terve lapsi. Suuri elämääni mullistava tapahtuma oli sairastuminen heti opiskelun alkuaikoina 17 vuotiaana nuorena naisena. Kovien kipujen, pahoinvoinnin ja sairaalloisen laihtumisen seurauksena sain diagnoosiksi Sjögrenin syndrooma, mutta myös samalla lisämunuaisten toiminta oli lakannut lähes kokonaan. Diagnoosin hakeminen vei pitkän aikaa, mutta ennen sitä, oli isoäitini löytänyt minulle hoitajan, joka teki MSF-hoitoja. Hoitoihin kuului myös ravitsemushoitoa ja niiden avulla jaksoin käydä jopa koulua, jonka suorittamisen koin todella tärkeäksi. Sain diagnoosit, hydrocortison korvaushoidon ja toivuin taas jaksaen nauttia elämästä ja opiskeluista.

Lähihoitajana työskentelin monenlaisessa erilaisessa työnkuvassa: päiväkodeissa, kehitysvammaisten asuntoloissa, vanhusten palvelutaloissa, sairaaloissa sekä MLL:n perhetyöntekijänä hoitaen pääsääntöisesti pitkäaikaissairaita ja kehitysvammaisia lapsia heidän kotonaan. Nautin lähes kaikesta tekemästäni työstä, sillä sain auttaa ja hoitaa erilaisia ihmisiä. Vanhat rakennukset ja sisäilmaongelmat tulivat vastaan useassa paikassa, joissa työskentely teki minut aina hetkellisesti työkyvyttömäksi. Hain opiskelemaan sosionomiksi, mutta peruutuspaikalle päästyäni, se ei enää ollut ajankohtaista.

Pian kuvioihin tuli myös seurustelu ja piti saada elää nuoruuttaan. täysillä. Se tarkoitti humalahakuista juomista lähes joka viikonloppu, ruokavalio ei ollut enää sama, jolla olin saanut itseni terveeksi ja liikunnalle ei tuntunut jäävän aikaa. Koska ei ollut oireita, voin hyvin, lääkitykseni oli kunnossa ja elämä oli kivaa, niin mitäpä sitä turhia hampaita kiristelemään. En edes tuolloin osannut ajatella, että ruokavaliolla voisi olla kauaskantoisemmat merkitykset, kun lopulta söin melko terveellisesti virallisten ravintosuositusten mukaan. Sokeria tuli käytettyä melko runsaasti, sillä olinhan kuitenkin hoikka ja ei ollut paino-ongelmia.

Opiskelu on ollut aina kivaa ja lähihoitajaksi ei voi jumahtaa. Hain opiskelemaan terveydenhoitajaksi ja pääsin. Valmistuin terveydenhoitajaksi 2008. Opiskeluaikaankin kuului muuttoja, sairauden pahenemisvaiheita ja pitkän parisuhteen päättyminen. Erinäisiä ruokavaliokokeiluita oli, mutta en niistä kokenut hyötyä, kun olo korjaantui melko nopeaan muilla keinoin kuten akupunktiolla. Muutin valmistumisen jälkeen heti Helsinkiin töihin. Työskentelin kotihoidossa 3,5 vuoden ajan. Ensimmäisen puolen vuoden aikana sairastelin taas paljon: sain oraalisia kortisonikuureja astmaan, kun hengitettävät lääkkeet eivät auttaneet. Oireiden taustalta löytyi työpaikan homeinen seinä. Työn luonne muuttui koko ajan raskaammaksi: entistä huonokuntoisempia asiakkaita hoidettiin kotona, henkilökuntaa oli sairaslomalla ja terveydenhoitajan piti pystyä tekemään omien töiden päälle vielä lähihoitajan tehtäviä, koska työvoimaa ei ollut riittävästi. Mursin vapaa-ajallani nilkan, terveyteni lähti hurjaan laskuun ja autoimmuunisairauteni oli tehnyt lisätuhoja iskien kyntensä tällä kertaa haimaan. Laihduin jälleen, voin huonosti ja oloni oli jälleen aivan kaamea ja elin parisuhteessa, jossa en saanut toiselta osapuolelta tukea laisinkaan. Se mistä ei puhuttu, sitä ei ollut olemassa!

Jälleen yksi muutto takana. Onhan niitä elämääni mahtunut jo melkein kymmenen. Syksyllä 2011 menin tapani mukaan Kauneus- ja terveysmessuille (nykyään I Love Me) ja päädyin Paula Heinosen luennolle. Olin kuullut Paulasta jo aiemmin ja lukenut hänen kirjansa Vihdoinkin Hyvä Olo, mutta en ollut koskaan ollut hänen luennollaan. Paula kertoi kouluttavansa terveydenhuollon ammattilaisia ja kiinnostuin. Ilmoittauduin heti illalla jo Paulan seuraavana keväänä alkaville kursseille ja aloitin avoimen yliopiston ravitsemustieteen opinnot. Koko ammattikorkeakouluajan olin ollut taas uudestaan kiinnostuneempi ravitsemuksesta, mutta se toteuttaminen oli ravitsemussuositusten noudattamista, jos aina sitäkään. Sitä ei ollut osannut sairastumisten myötäkään taas tajuta, että ruokavaliolla olisi voinut tehdä paljon asioiden eteen, eikä voinut tietää, että perusravitsemussuositukset eivät minulle sovi viljojen ja maitotuotteiden myötä. FLT opintojen myötä löysin myös funktionaalista lääketiedettä edustavan lääkärin ja ravintovalmentajan vastaanotolle  Antioksidanttiklinikalle, joilta olen saanut parhaimman avun ikinä sairauteni ”voittamisessa”. Vuoden 2013 lopulla valmistuin ravintoneuvojaksi ja  minulle myönnettiin myös FLT Ravintovalmentajan® lisenssi. Kesällä 2016 jäin taas todella miettimään sairauttani, joka on siis autoimmuunisairaus. Tutkin, pohdin ja pähkäilin perusluonteelleni ominaisena piirteenä. Pähkäily, tutkiminen ja pohtiminen johti Facebookin autoimmuuniprotokolla ryhmän luomiseen, joka yllätyksekseni lähti kasvamaan todella nopeasti.

FLT ravintovalmentajat 2016

Kotihoito oli saanut jäädä. Olin hakeutunut terveysasemalle avosairaanhoitoon, jossa työskentelin 4 vuoden ajan. Mtä enemmän minulle tietoa tuli, sitä riittämättömämmäksi itsen tunsin ja ahdistuin sen kankeuteen. Minulla oli paljon tietoa, jota en saanut tuoda ulos, jota en saanut antaa asiakkaalle. Käytössäni olivat vain käypä hoito -suositukset ja virallisterveelliset ohjeistukset, joiden ulkopuolelle ei saanut tai uskaltanut poiketa. Ihmistä ei saanut katsoa riittävästi yksilöllisenä henkilönä kokonaisvaltaisesti, vaan hänet piti ahtaa tiettyyn muottiin ja mennä massavirran mukana. Myöskään ei ollut mahdollisuutta riittävän pitkiin vastaanottoihin, jolloin hoito tuntui jäävän kesken.

Koska halusin jotain muuta, mutta irtisanoutuminen tässä vaiheessa olisi ollut liian riskiä, hakeuduin opiskelemaan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa, josta valmistuin 2016 tittelillä terveydenhoitaja YAMK/kliininen asiantuntija. Koulussa sain ajatella omilla aivoillani ja se ei ohjannut siihen kankeaan malliin, jossa olin saanut työskennellä. Sain YAMK opinnäytetyönäni kehittää muistisairaiden ravitsemusta tutkitun tiedon pohjalta. Minulle vahvistui ajatus, että koska ravintovalmennus perustuu tutkimukseen, mittaamiseen ja ihmisen biokemiallisen kokonaisuuden ymmärtämiseen, niin minun ei tarvitse noudattaa kankeita ohjeistuksia, jos asiakas ei niistä hyödy. Minulla on oikeus ja velvollisuus ajatella asiakkaan parasta, mihin perusterveydenhuollossa ei ole mahdollisuutta. Opintovapaalla kouluttauduin myös vyöhyketerapeuttiseksi vauvahierojaksi, jotta pääsen auttamaan myös perheen pienempiä ja opettaa hieromisen taito myös vanhemmille kotiin.

Sain viimein rohkeuden sanoa itseni irti. Nyt matkani jatkuu Omppupolulla kohti uudistuvaa terveydenhuoltoa. Elämässä täytyy olla intohimoa, sillä ilman sitä ihminen ei voi hyvin. Nyt haluan tarjota kokonaisvaltaista ja yksilöllistä terveydenhuoltoa, jossa jokaisen yksilön tarina on merkityksellinen ja arvokas.

Haluan tällä tarinalla luoda toivoa kaikille sairastuneille. Maailmassa on paljon sairauksia, mutta hakeamalla apua sinua voidaan auttaa. Itse olen löytänyt avun funktionaalisesta lääketieteestä ja sen vuoksi haluan myös auttaa ihmisiä palauttamaan terveytensä sen avulla. Terveys ei tarkoita sairauden poissaoloa vaan hyvinvointia. Vaikka sinulla olisi krooninen sairaus, sinulla on oikeus ja mahdollisuus hyvinvointiin.