kotisivu

Tulehdukselliset suolistosairaudet kuntoon!

Seuraavaksi asiaa tulehduksellisista suolistosairauksista eli IBD:stä. IBD eroaa ärtyneestä suolistosta (IBS) niin, että suolistossa on selkeästi havaittavissa tulehdus, joka selviää tähystyksellä, mutta myös ulosteen kalprotektiiniarvo on merkittävästi noussut. IBD sairauksia ovat Crohnin tauti, Colitis Ulseroca eli haavainen paksusuolen tulehdus ja erilaiset mikroskooppiset koliitit, joiden diagnoosi varmistuu vasta koepalojen jälkeen. Niissä muutoksia ei ole selkeästi havaittavissa tähystyksessä. Crohnin taudissa tulehdus voi olla missä tahansa ruoansulatuskanavan alueella; suusta peräsuoleen.

Oli kyse sitten IBS:stä tai IBD:stä, niin kummassakin tulee pohtia suoliston mikrobiomia. Mikrobiomiin vaikuttavat genomi (joka IBD sairauksissa edustettuna) ja synnytyksen aikaiset kokemukset, jotka usein liitetään IBS sairauksiin. Olenkin aina vauvahieronta-asiakkailleni maininnut, että koliikki on lapsien IBS ja samanalaiset mekanismit löytyvät kummankin taustalta.  Sekä tietenkin kaikkein tärkeimpänä: ruokavalio! Kuten allaolevasta kuvasta näkee, niin monet  tekijät vaikuttavat toinen toisiinsa ja moniin tekijöihin, meillä itsellämme on vaikutusvaltaa.

IFM:n konferenssissa IBD sairauksien hoidosta puhui lääkäri Gerard E Mullin. Dr Mullin esitteli esityksessään DIGIN: D = Digestion/Absorption (ruoansulatus ja imeytyminen), I = Intestinal Permeability (suoliston läpäisevyys), G = Gut Microbiota/Dysbiosis (Suoliston mikrobiomi ja dysbioosi), I = Inflammatio/immune (tulehdus/immuniteetti) ja N = Nervous system. Tämä DIGIN hoituu jo monelle tutulla 5R:n ohjelmalla eli 1. Remove (poista), 2. Replace (korvaa), 3. Reinoculate (uudelleen istuta), 4 Repair (korjaa) ja 5 Re-balance (tasapainota).

Ruokavalion merkitys: poista

Poistetaan selkeät oireita aiheuttavat ruoat, kaikilla IBD potilailla nämä eivät ole samat ja ne on hyvä itse oppia tunnistamaan. Yleisimmät ruoat, jotka voivat aiheuttaa ruoansulatuskanavan ongelmia ovat:

    • paljon kuitua sisältävät ruoat (esim. pähkinät, tuoreruoka, lehtivihannekset)
    • paljon rasvaa sisältävät ruoat (esim. paistetut ja käristetyt ruoat)
    • kofeiini (kahvi, tee, coca-cola, suklaa)
    • alkoholi
    • hiilihapotetut juomat
    • maitotuotteet
    • sokerialkoholit
    • mausteiset ruoat
    • gluteeniviljat

Hän myös suositteli eliminaatiodietiksi oligoantigeniistä ruoka-valiota. Tästä ruokavaliosta en löytänyt netistä oikein mitään yhtenäistä, joten en osaa siitä sen tarkemmin sanoa, Kaksi eri listausta löytyi täältä ja täältä, jotka sitten taas ovat toisiinsa nähden melko erilaiset. Tämä ruokavalio jää nyt toistaiseksi arvoitukseksi.

Maito tulisi ehdottomasti poistaa ruokavaliosta ja tässä syynä oli etenkin maidon rasvat. Maitorasva lisää dysbioosia suolistossa altistaen IBD:lle.  Maitorasva lisää proteobakteerien määrää, vähentää bacteroides-suvun määrää, jotka tutkitusti voivat johtaa suolistotulehdukseen geneettisesti alttiilla henkilöllä.  IBD riskiä lisää myös runsas eläinproteiinin syöminen, emulsigointiaineet, maltodekstriini, hemirauta ja rikki, transrasvat ja puhdistetut sokerit. Sen sijaan riskiä laskevat kuitu, hedelmät ja marjat, vihannekset ja omega-3 rasvahappojen saanti. Tuon raudan ja punaisen lihan suhde onkin mielenkiintoinen, sillä (eläin)tutkimusten mukaan ne lisäävät IBD riskiä, mutta vaikutus lievittyy resistentin tärkkelyksen avulla. Myös suola (NaCl) tuli esille hyvin monessa luennossa. Ainakin puhdistettu ”perinteinen” ruokasuola, nostaa tulehdusta elimistössä!

Suolistosta tulee poistaa myös harmilliset bakteerit, hiivat ja parasiitit, jotka aiheuttavat dysbioosia. Lääkeaineet, kuten tulehduskipulääkkeet lisäävät vuotavaa suolta ja niiden käyttö ei ole suotavaa. 

Lyhytketjuiset rasvahapot ja probiootit jälleen kerran: uudelleen istuta

Probiooteista ja IBD sairauksista on tehty useita tutkimuksia, jotka puoltavat niiden tehoa sairauden hoidossa.  Yhdessä tutkimuksessa 34 potilaalle, joilla oli aktiivinen CU (eivät olleet hyötyneet konventionaalisesta hoidosta), annettiin 3,6 biljoonaa probioottista bakteeria päivittäin 6 viikon ajan. 77% potilaista (lievä tai keskivaikea) vastasi hoitoon/saavutti remission, ilman mitään haitallisia sivuvaikutuksia. Tämä tutkimus oli tehty VSL#3 (Vivomixx) probiootilla.

Prebioottienkin vaikutuksia on tutkittu IBD potilailla hyvin tuloksin. Inuliinin ja FOSin on todettu laskevan kalprotektiiniä, vähentävän sairauden oireita ja lisäävän bifidojen määrää. On kuitenkin huomioitavaa, että hyvin moni IBD potilaista kärsii myös IBS-oireista, joita taas prebioottiset lisät pahentavat merkittävästi. Mutta niillä potilailla, joille ei FODMAP hiilihydraatit aiheuta oireita, voivat käyttää myös prebiootteja lisänä esimerkiksi probioottibakteerien yhteydessä.

Mutta mennäänpä sitten suosikkiaiheeseeni: lyhytketjuiset rasvahapot (SCFA), joihin myös butyraatti kuuluu. Mikä on niiden merkitys tulehduksellisissa suolistosairauksissa? Lyhytketjuiset rasvahapot syntyvät siis imeytyneistä hiilihydraateista hajoamattomista kuiduista fermentoitumalla bakteerien toimesta. SCFA:t mm. ovat suoliston ensisijainen polttoaine, ne parantavat veden ja natriumin imeytymistä suolesta, ehkäisevät paksusuolen syöpää ja niillä on tärkeä rooli immuunipuolustuksessa, kuten aiemmissa postauksissa olen jo todennutkin.

Riittääkö pelkkä ruoka ja probiootit?

IBD sairauksissa suolistoa saa hyvin korjattua ravintolisien avulla, mutta annokset ovat ns. terapeuttisia ja suosittelen sen suhteen kääntymään FLT Ravintovalmentajan puoleen. Jos et ole vielä kuitenkaan käyttänyt omega3 rasvahappoja (kalaöljy) ja D-vitamiinia (tai olet käyttänyt alle 50 mikrogrammaa), niin suosittelen välittömästi aloittamaan. Myös kurkumiinilla ja boswellialla on todettu olevan merkittäviä vaikutuksia suolistotulehduksen laskemisessa.

Polyfenolit ovat tärkeä tekijä myös tulehduksen sammuttamisessa. Polyfenolit ovat itse asiassa myös hyvin tärkeitä lyhytketjuisten rasvahappojen kannalta, joten niiden merkitystä ei voi todellakaan vähätellä. Näitä fytokemikaaleja löytyy ruoasta, jotka ovat kasvikunnan tuotteista peräisin. Kotimainen rikkautemme marjat ovat erinomainen polyfenolin lähde, joita ulkomaisissa lähteissä harvoin mainitaan. Nämä usein voittavat hedelmät mennen tullen 😉 On olemassa kuitenkin 4 anti-inflammatorista polyfenolia, joista on tehty ihmis- ja eläintutkimuksia suolistotulehdusten hoidossa:

  • Kurkumiini (kurkumasta)
  • Resveratrolit (tummat viinirypäleet, punaviini, granaattiomena)
  • EGCG (vihreä tee)
  • kversetiini (omena, sipuli, lehtivihannekset, tee)

Näitä voi lisätä ruokavalioon runsaasti. Kurkumiinia, resveratrolia ja kversetiiniä on myös saatavana ravintolisinä.

Viimeisenä, mutta ei TODELLAKAAN vähäisempänä: Stressin rooli IBD-sairauksissa (ja missä tahansa autoimmuunisairaudessa)

Psykologinen stressi vaikuttaa energian jakautumiseen, häiritsee stressi”akselia”, vaikuttaa solujen jakautumiseen, vaikuttaa aivojen aktivaatioon ja aiheuttaa uniongelmia, lisää moniallergisuutta, lisää tulehdusta, aiheuttaa endoteelien heikentynyttä toimintaa ja kiihdyttää ikääntymistä. Nämä kaikki tekijät aiheuttavat tulehdusta, mutta tulehdus myös vaikuttaa näihin asioihin ja lisää psykologista stressiä. Tämä siis on loputon noidankehä, jos sitä ei saa katkaistua.

Muista siis opetella myös stressihallintaa: meditaatio, hengittely, luontoyhteys, erilaiset kehohoidot, kuten vyöhyketerapia, liikunta (kun ei liiallista)… jokaisen tulee löytää se itselle sopiva keino hallita stressiä <3

Nyt on tainnut tullakin jo toisen päivän annista teille kerrottua. Viimeisen päivän kuulumiset kuulette vielä, kun joudan kirjoittelemaan.

 

 

kotisivu

Ruoka-aineallergiat ja autoimmuunisairaudet

Konferenssipäivä 2 jatkui vielä parilla mielenkiintoisella luennolla. Ensimmäisen päivän kuulumisia voitte lukea täältä ja toisen päivän alun luennot täältä.

Mitä vähemmän käsitelty, sitä parempi. Myös allergioiden suhteen

Perjantaipäivänä oli vielä kaksi luentoa jäljellä, joista toinen keskittyi Ruoan proteiineihin, oraalitoleranssiin ja autoimmuunisairauksiin. Luennon piti tutkija Datis Kharrazzian.  Yleisenä olettamuksena on pidetty, että kun ruokaa käsitellään, aiheuttaa se vähemmän allergioita kuin käsittelemätön tuote. Tämä on kuitenkin tutkimuksin todistettu olevan aivan toisin päin. Mitä käsitellympi tuote, kuten esim. soijakastike, aiheuttaa se enemmän allergioita kuin raa’at soijapavut. Yleensä ruoka-aineallergiat ja yliherkkyydet tutkitaan raa’alla, käsittelemättömällä ruoka-aineella, joten matala reaktio voisi olla suurempi käsitelyllä tuotteella tai mitä paha kananmuna-allergia olisikaan kypsennetyllä kananmunalla? Kyseisessä tutkimuksessa tutkittu IgE eli välittömiä allergiareaktioita.

Oli myös mielenkiintoista huomata, miten yksittäiset käsittelemättömät ruoka-aineet sinapissa, pizzassa, pastassa, kurkkupikkelsissä eivät aiheuttaneet vasta-ainereaktiota, mutta kun ne yhdisti keskenään ja käsitteli, muuttuivat tulokset kertaheitolla. Ja tässä kysymyksessä on taas yliherkkyysreaktiot.

Ristireaktiot

Kun puhutaan ruoan ristiallergioista, tulee taas uusia mielenkiintoisia oivalluksia eteen. Hyvin moni tietää, että siitepölyaikana ei voi syödä tiettyjä hedelmiä ja vihanneksia, koska saa niistä oireita. Tämä on tutkimuksissa 55%:n riski, joten aika suuri. Moni maitoallerginen välttää naudanlihaa ristiallergioiden takia, mutta naudanlihan ja lehmänmaidon ristireagointiriski on vain 10%:lla. Sen sijaan lehmämaidon ja vuohenmaidon ristireagointi onkin 92% eli paljon suurempi kuin naudan lihan. Toisinsanoen lehmänmaitoallergisen tulisikin ehdottomasti välttää myös vuohenmaitoa, naudanlihaa voi syödä turvallisemmin.  Muut suurimmat ristiinreagoivat ruoka-aineryhmät ovat cantaloupemeloni – vesimeloni, avokado, banaani (92%), persikka – omena, päärynä, luumu, kirsikka (55%),  katkarapu – muut äyriäiset (75%) ja lohi – muut kalat (50%).

Minkätakia sitten yleensä äyriäiset ovat niin allergisoivia? Niiden proteiinirakenne on jonkin verran samankaltainen ihmisen kudoksen proteiinirakenteen kanssa ja aiheuttaa vasta-aineita sitä varten.  Muita ihmiselimistölle samankaltaisia proteiinirakenteita ovat soija, maissi, pinaatti ja tomaatti ja voivat samankaltaisuuden vuoksi pahentaa joitain autoimmuunisairauksia. Tämä ei ole kuitenkaan kaikissa autoimmuunisairauksissa sama, sillä riippuen aivan siitä, mitkä kudokset ovat autoimmuunisairaudessa tuhon kohteena.

Kun mikään ei enää sovi…

Joskus voi olla niin, että kaikki ruoka-aineet aiheuttavat allergiaa/yliherkkyyttä ja tilanne on käsittämätön. Ruoka-aineallergioiden hoidossa on entsyymeillä valtava merkitys, joka pilkkoo ruoka-aineiden proteiinit pienemmiksi ja laskee immuunireaktiota. Eräässä tutkimuksessä käy jopa ilmi, että maapähkinän, soijan, sinapin, kananmunan ja maidon voimakas allergia, voi johtua ainakin osittain mahalaukun proteolyysistä. Mahalaukussa tapahtuva ruoansulatus heikentää merkittävästi elintarvikkeiden sitomaa IgE:tä, mikä lisää ruoka-aineiden siedettävyyttä niille ruoka-aineille, joille potilaalla on allergiaa.  Jotta tämä jatkuvien allergioiden kaskadi saataisiin myös pysäytettyä, on huolehdittava suoliston immuunipuolustuksesta ja vuotavan suoliston paikkaamisesta.

Ruokii siis suolistoasi riittäävällä kuidulla. Ruoan kuidut ja bakteerien tuottamat lyhytketjuiset rasvahapot parantavat suun kautta tulevaa toleranssia ja suojelevat ruoka-aineallergioita ja yliherkkyyksiä vastaan.

Ja mikä on autoimmuunisairauksien ja ruoka-aineallergioiden yhteys? Kun suolisto vuotaa huolella, syntyy ruoka-aineyliherkkyyksiä myös valtavasti. Tämä taas pahentaa olemassa olevaa autoimmuunisairautta eli noidankehä on valmis.

Uutta tietoa tulehduksellisesta suolistosairaudesta kerron sitten seuraavassa postauksessa.

 

20180531_080937

Kuulumisia päämajalta

Blogissa ollut pitkän aikaan tosi hiljaista, mutta syynä ollut kevään kova kiire. Aikaa ei ole löytynyt kirjoittamiselle, vaikka asiaa olisi kuinka paljon. Nyt kuitenkin kotiuduin eilen jenkeistä, jossa olin IFM:n (The Institution For Functional Medicine) vuosittaisessa konferensissa ja tänä vuonna aiheena oli autoimmuunisairaudet; Solving the Puzzle of Autoimmunity: The Interplay of Gut, Genes, and Environment

Meitä suomalaisia oli paikalla 5, joista 2 lääkäriä ja muut ravitsemusalan ammattilaisia/hoitajia. Suomalaisten saaminen yhteen samaan aikaan tuntui olevan mahdottomuus ja siksi ei meidän porukasta tällä kertaa ole kuvaa :D. Jenkeistä osallistujia oli luonnollisesti eniten, kun olimmehan USAssa ja Kanada naapurimaana myös hyvin edustettuna.  Eurooppalaisista ruotsalaiset ovat olleet aina ahkerimpia konferenssissa kävijöitä ja meidän pitäisi ottaa mallia naapurimaastamme 😉 Kaiken kaikkiaan konferenssissa taisi olla 2000 osallistujaa ja oli kaikkien aikojen suurin IFM:n konferenssi.

Konferenssi kesti kolme päivää ja ensimmäisenä päivänä kaikilla oli sama ohjelma. Kahtena seuraavana päivänä piti valita, mitä luentoja haluaa mennä kuuntelemaan ja se ei ollut helppo tehtävä. Olisin mielellään kuullut vaikka kaikki, mutta silloin olisi pitänyt konferenssin kestää pari viikkoa 😀 Poimin teille tähän tekstiin nyt mielenkiintoisempia asioita, joita konferenssin aikana käsiteltiin ja tulen käsittelemään asioita sitten tarkemmin autoimmuunisairauksiin keskittyvässä verkkokurssissa, joka on työn alla. Mahdollisesti myös kirjoittamaan blogipostauksia, jos vain aikaa liikenee 😉

Vauvaiän merkitystä ei voi liikaa korostaa

Konferenssi alkoi jo mielenkiintoisella  lääkäri Alessio Fasanon luennolla: Autoimmunity: The Interplay Between Genes And Enviroment. Dr. Fassano toimii mm. pediatrian professorina Harvardin yliopistossa sekä tutkijana mm. immunologian ja keliakian tutkimuskeskuksessa, joten ihan ”turhia” puhujia ei konferenssissa ollut.

Fasanon luennoi siitä, mitä tarvitaan autoimmuunisairauksien syntyyn: geenit, ympäristötekijät, kuten ravitsemustekijät, toksiinit, rokotteet ja infekiot, lisääntynyt suoliston läpäisevyys, immuunireaktio ja mikrobiomin muutokset. Näistä kolme viimeistä ovat vuoropuhelussa toistensa kanssa ja vaikuttavat toinen toisiinsa. Mutta myös ihmiset genomi ja bakteerit ovat vuoropuhelussa keskenään eli toisin sanoen bakteeristo vaikuttaa meidän genomiimme ja genomi bakteeristoon.  Mutta myös ympäristötekijöistä etenkin ruoalla vaikutamme bakteeristoon. Fasano vertasikin genomiamme pianoon, joka on pysyvä. Pianoa  voi soittaa kuitenkin monta eri soittajaa eli monelaiset bakteeristot. Pianolla voidaan soittaa myös monia eri tyylilajeja, jotka taas vastaavat elämäntyyliämme ja elintapojamme. Nämä kaikki vaikuttavat siihen, mikä on lopputulema ja mikä on terveytemme tila. Me emme ole geeniemme ”vankeja”, me voimme itse vaikuttaa niihin ja paljon.

Fasano myös pediatrina (lastenlääkäri) korosti sitä, että 1000 ensimmäisellä elinpäivällä on valtava merkitys siihen, mikä on loppuelämän terveydellinen tila. Äidin roolilla on suuri merkitys niin raskauden kuin imetyksen aikana ja kaikki äidin muutokset muuttavat lapsen mikrobiomia.  Kaikki alkaa raskaudesta ja syntymästä, johon vaikuttaa syntymätapa, mutta jo äidin raskauden aikainen ravitsemus, infektiot ja antibioottien käyttö. Nämä luovat pohjan lapsen mikrobiomille, jonka hän saa syntymänsä aikana. Mutta vaikka lapsi olisi syntynyt sektiolla, äiti saanut antibiootteja raskauden aikana tai synnytyksessä tai ruokavalio olisi ollut hieman heikommalla tolalla, voidaan lapsen tilaan vielä vaikuttaa probiooteilla ja prebiooteilla ja pyrkiä kääntämään bakteerikanta paremmaksi.  Jos tätä ei tapahdu, johtaa se dysbioosiin ja sitä kautta suoliston lymfosyyttisen kudoksen (GALT) epäasianmukaiseen kypsymiseen. Tästä seurauksena yhdessä geneettisen taipumuksen kanssa johtaa tulehduksellisiin tekijöihin aiheuttaen ruoka-aineille reagointia ja johtaen kroonisiin sairauksiin.  Mitä aikaisemmin mikrobistoon puututaan, sitä parempi, sillä ensimmäisen ikävuoden loppupuolella lapsen mikrobiomi on muuttunut jo yhtenäisemmäksi aikuisen ruoansulatuskanavan mikrobiomin kanssa.

Toinen luennoitsija oli Maureen M. Leonard, joka johti CDGEMM tutkimusta. Tutkimus tutkii tekijöitä, jotka vaikuttavat keliakian puhkeamiseen ja tutkimuksen kohteena ovat vauvat ja taaperot. Tutkimusta tehdään edelleen, mutta hän esitteli tämän hetkisiä tutkimustuloksia. Yhteenvetona tämän hetkisistä tutkimustuloksista. Hän totesi että imeväiset voivat olla tulevaisuudessakin tärkeä ryhmä, kun tutkitaan tulevaisuuden aineenvaihdunta- ja immuuniterveyttä, ympäristölliset tekijät ovat tutkimuksen kohteena monimutkaisia ja tarvitaan laajempia tutkimuksia vielä selvittääkseen imeväisten genomin, ruokavalion ja mikrobiomin yhteyttä kroonisten immuunipohjaisten sairauksien kehittymiseen.

Suolistosta se kaikki lähtee…

Helen Messierin (PhD, MD) luennosta ”Big Data, Translational Science, and Systems Medicine: Making Sense of Transcriptomics, Metabolomics, and Autoimmunity” nostaisin esiin yhden merkittävimmistä asioista suoliston kunnostamisen suhteen: byturaatti eli voihappo. Tästä olen nyt viime aikoina puhunut asiakkailleni paljon ja en suotta. Alla oleva kuva kertoo paljon. (Suomennos alapuolella)

 

Butyraatti eli voihappo on tärkeä,  koska se

  • vaikuttaa suoliston terveyteen
  • on anti-inflammatorinen ja tasapainottaa immuuniteettiä
  • supressoi karsinogeenejä
  • vaikuttaa hermosolujen terveyteen, pitkäikäisyyteen
  • apuna painonhallinnassa ja vaikuttaa kylläisyyteen
  • auttaa insuliinitasapainossa
  • tasapainottaa ravitsemusta, korjaa alkoholin aiheuttamia vaurioita
  • tasapainottaa mikrobiomia

Miten sitten saamme lisää butyraattia?

  • Probiootit ja prebiootit, fermentoidut valmisteet (hapankaali, kimchi, kefiiri…)
  • ruokitaan omaa bakteerikantaa: marjat, vihannekset, kuidut, täysjyvävilja, palkokasvit jne. Paljon kasvikunnan tuotteita oman ruokavalion rajoissa.
  • Butyraattia on myös valmisteena, mutta sitä ei juurikaan Suomessa ole käytössä. Kokemuksen pohjalta voin sanoa, että ruokavaliolla saadaan todella paljon tilannetta paremmaksi!

Ruokavalio autoimmuunisairauksien hoidossa

Lääkäri Terry Wahls, joka palkittiin myös tänä vuonna Linus Pauling palkinnolla, luennoi otsikolla: ”Autoimmunity and The Role of Food” eli ruoan vaikutuksesta autoimmuunisairauksissa. Dr Walsh on itse saanut MS-tautinsa remissioon ruokavalio avulla. Vaikka hän on kehittänyt oman ”The Wahls Protocol”, puhui hän myös muista ruokavalioista, joilla on tutkimusten mukaan saatu hyviä tuloksia autoimmuunisairausten hoidossa. Omia potilaitaan hän kehoittaa olemaan 3 kk:tta viljattomalla, maidottomalla, sokerittomalla ja paljon vihanneksia sisältävällä ruokavaliolla (vaihtoehtoisesti gluteeniton kasvisruokavalio) ja sen jälkeen kokeilemaan uusia ruokia mukaan yksi kerrallaan (gluteenin ja maidon pitämään poissa koko ajan).  Tämä ruokavalio on suhteellisen turvallinen ja on usein ollut jo itsessään hyvin toimiva. Liian rajoitetun ruokavaliossa on vaarana se, että potilas sairastuu ortoreksiaan tarkkaillessaan liikaa syömisiään.

Dr Walsh teki tutkimuksen, jossa ”dietti”ryhmä söi  päivän aikana 6 kuppia (á 2.4 dl) kypsennettynä tai 3 kuppia raakana vihreitä vihanneksia,  3 kuppia värikkäitä juureksia/hedelmiä/vihanneksia/marjoja ja 3 kuppia rikkipitoisia kasviksia, kuten sipuleita, sieniä ja kaaleja.  Lihan piti olla luomua, ruoholla ruokittua tai villiä ja sitä tuli syödä vähintään 4 unssia (noin 110 g).  Hän kehoitti käyttämään myös 2 rkl omega-3 rasvahappoja (kalaöljyä). Ruokavaliossa oli tarkoitus välttää gluteenipitoisia viljoja, maitotaloustuotteita sekä kananmunia. Toinen ryhmä söi USA:n ruokasuositusten mukaan. Tulokset puhuvat puolestaan: Wahlsin ruokavalio pesi USA:n ruokavalion 6-0.

Vältä toksiineja, ne ovat pahoja

Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä päivän luennoitsijana oli lääkäri Robert Rountree, joka valoitti jo omalla persoonallaan. Dr Rountree on toksiiniasiantuntija ja sain kuulla häntä lisää vielä seuraavina päivinäkin.

Tupakan savu on yksi suurimmista autoimmuunisairauksien riskitekijöitä. Tähän on huomioitava myös passiivinen tupakointi, jolle moni on saattanut altistua lapsuudessa, parisuhteessa, työpaikalla jne.  Tutkimusten mukaan teollisella alueella asuvat ihmiset sairastuvat herkemmin autoimmuunisairauksiin, kun kaukana teollisuudesta asuvat. Hän myös esittää hypoteettisen kysymyksen: alkavatko autoimmuunisairaudet suolistosta vai keuhkoista? Monilla mm. reumaattisia sairauksia sairastavilla ihmisillä on löytynyt tutkimuksissa keuhkoista asbestia, piidioksidia/kvartsia, kivipölykeuhkoa, jotka johtavat autovasta-aineiden nousuun ja vahingoittavat kudoksia.

Mutta mitä yhteistä sitten on ympäristön pölyillä, toksiineilla, infektioilla ja epäterveellisillä ruokavaliolla tai tavoilla?  Ne lisäävät tulehdusta ja vapaita radikaaleja, jotka vahingoittavat kudoksia, vahingoittavat solujen liitoksia ja/tai muuttavat DNA:ta sekä ”matkivat” kudosta,  mikä rikkoo immuunitoleranssia (esim. vasta-ainemuodostus). Yleisesti teollisessa ruoassa käytetyt ruoka-aineet kuten glukoosi, suola, liuottimet, emulgointiaineet, gluteeni ja nanopartikkelit lisäävät suoliston tiiviiden liitosten vuotamista. Suoliston vuotaminen aktivoi autoimmuunireaktion syntymisen.

Voit siis välttää kemikaaleja parhaasi mukaan välttämällä muoviastioita, käyttämällä vain luomukosmetiikkaa, suosimalla luomua ruoassa, välttämällä tupakansavuja ja muita myrkkyjä jne. Faktahan on se, että toksiineja emme pääse pakoon, jos emme asu pienessä boksissa eristettynä, mutta voimme itse omalla käytöksellämme vaikuttaa siihen, kuinka paljon toksiineja itse saamme.

Toksiineista jenkkilässä: tällaisia kylttejä oli siellä paljon…

Tässä konferenssipäivän nro 1 kuulumisia. Toisen ja kolmannen päivän kuulumisista pyrin bloggailemaan heti kun vaan aikaa liikenee.

 

kotisivu

Voihan home!

Minulle on lähiaikoina tullut paljon kysymyksiä siitä, miten ravitsemuksella voidaan vaikuttaa homesairastuneen elämään vai voidaanko. Vastaanottollani on myös ollut lisääntyvässä määrin homesairaita henkilöitä, jotka joutuneet työskentelemään homeisissa paikoissa, asunnossa ollut hometta tai ovat muuten voimakkaasti altistuneet kosteusvaurioille.

Olin syksyllä 2016 Nuuksiossa seminaarissa, jossa pääteemana oli homesairastuneiden kuntoutus. Siellä lääkäri Tamara Tuuminen kertoi vertauksen, joka jäi elävästi mieleeni. Hän vertasi homesairastunutta tauluun, joka putoaa seinältä lattialle.  Kun taulu putoaa kerran, saa sen vielä liimattua ja nostettua takaisin seinälle. Jos taulun on liimannut taitavasti, ei sen hajoamista välttämättä huomaakaan. Mutta kun samainen taulu putoaa uudestaan lattialle, hajoaa se joka kerta pienemmiksi ja pienemmiksi paloiksi, jolloin sen korjaaminen muuttuu jo mahdottomaksi. Näin käy myös homesairastuneen ihmisen elimistössä. Kun homeelle on kerran altistunut ja sitä pystyy välttelemään, voi kehon saada korjattua vielä toimintakykyiseksi. mutta kun altistuminen tapahtuu uudestaan ja uudestaan, heikkenee sairastuneen kunto kerta toisensa jälkeen yhä uudestaan ja uudestaan. Minulle eräs homealtistunut kerran sanoi: ”En minä voi niitä homeita ruveta loppuelämää pelkäämään”. Itse kyllä aion pelätä homeita koko loppuelämäni, sillä kerran niille altistuneena, voin saada kehoni kuntoon, jolloin sen palauttaminen ei enää olekaan niin helppoa.

Homeille altistuminen voi myös laukaista autoimmuunisairauden sille alttiilla henkilöllä. Itse olen mitä luultavammin ollut kouluissa, joissa kosteusvauriot, kun nykyisin osa ala-asteesta pistetty maan tasalle ja yläasteen/lukion kohtalo taitaa olla myös sama. Eivät ne homeet asuntoihin hetkessä tule, vaan vaativat pidemmän kosteusaltistumisen, jonka jälkeen alkavat kasvattaa homeita rakenteisiin. Homesairastuneelle kehittyy usein myös monikemikaaliyliherkkyys. Näitä yliherkkyyksiä, kuten homesairauttakaan, huonosti diagnosoidaan ja ne ovatkin lääketieteessä oirediagnooseja, eivät sairausdiagnooseja. Astmasta, joka on syntynyt homealtistuksesta, voi saada diagnoosin, mutta kilpirauhasongelmiin, krooniseen väsymysoireyhtymään, suolistotulehduksiin ja muihin autoimmuunisairauksiin ei uskota homealtistumisella olevan mitään tekemistä.

Kosteusvaurioaltistumisessa terveydelle haitallisin altistuminen on mikrobitoksiinit. Harvemmin kyseessä on homeallergia, mutta henkilö usein kehittää itselleen myös homeallergian altistumisen myötä. Koska homeallergia ei ole kyseessä, ei IgE verikokeissa homeille nouse vasta-aineita ja henkilölle voidaan väittää, ettei hän ole voinut altistua. Pitkään mikrobitoksiineille altistuminen voi saada aikaseksi monikemikaaliyliherkkyyden ja 25% henkilöistä onkin geneettisesti herkkiä sairastumaan. Sairastumisalttiuteen lisäksi vaikuttavat henkilön detoksifikaatio- ja immuunijärjestelmän sekä hermoston yksilölliset tekijät. Mitokondriot eli solujemme energiakeskukset ovat erittäin haavoittuvaisia hapetusstressissä. Mitokondrioiden soluhengitys eli energiantuotto heikkenee vaurioitumisen myötä. Maksan detoksifikaatio joutuu koville yrittäessään poistaa elimistöstä mikrobitoksiineja. Suoliston mikrobianalyysissä voi olla todettavissa erilaisia hiivoja, sillä mikrobitoksiinit vaikuttavat suolistomme mikrobiomiin ikävällä tavalla.

Homesairastuneen hoidossa tärkeintä on päästä pois sieltä, missä hometta tai kosteutta on todettu. Henkilö saattaa kuitenkin reagoida uuteen asuntoon, joka vasta rakennettu, joten ei siellä voi olla homeita. Homevaurioita voi olla uudessakin talossa, mutta luultavammin talon pintarakenteissa käytetyt materaalit, huonekalujen palonestoaineet, maton liimausaineet yms. voivat herkistää homesairastuneen kemikaaliyliherkkyyden kautta. Arjen kemikaalit -seminaarissa Hyvinkään Laurealla Jussi Timonen avasi tätä asiaa hyvin. Hänen luentonsa voitte katsoa täältä. 

Kuten aina ravintovalmennuksessa, myös tässä suoliston tasapainottaminen on avain asemassa. Lähteehän vastustuskyvystäkin noin 85% suolistosta, Sen lisäksi on tärkeää tehostaa maksan toimintaa, jotta  myrkyt poistuisivat elimistöstä. Home tukkii ihmisen mitokondrioita, jolloin solujen toiminta heikkenee. Mitokondrioita tuetaan ravitsemuksen avulla lisäämällä mitokondrioiden määrää, vaimentamalla tulehdusta, optimoimalla mitokondrioiden toiminta sekä parantamalla antioksidanttipuolustusta.  Perusverikokeista saadaan jo arvokasta tietoa elimistön tilanteesta, mutta toisinaan on hyödyllistä tutkia elimistön tilaa syvemmin funktionaalisten lisätestien avulla.

kotisivu

Autoimmuuniprotkolla eli AIP. Mistä oikein on kysymys

Autoimmuunisairauksien mekanismi on kaikissa sama: immuunisysteemi kääntyy omaa kehoa vastaan ja hyökkää kehon proteiineihin, kudoksiin ja soluihin tuhoten niitä. AIP eli autoimmuuniprotokolla on strategia, joka rauhoittaa immuunisysteemiä ja antaa keholle aikaa toipua.

AIP noudattaa perinteistä funktionaalisen lääketieteen mallia, joka tunnetaan 4R:n ohjelmana. 4R tulee sanoista remove (poista), replace (korvaa), reinoculate (istuta) ja repair (korjaa). Ruokavalio perustuu näihin neljään tukipilariin.

  1. Poista

Ruokavaliosta on tarkoitus poistaa ruoka-aineet, jotka voivat vahingoittaa suoliston pintaa tai ärsyttävät suolistoa (antiravinteet, gluteeni, kaseiini), voivat pahentaa vuotavan suolen -oiretta, joka elimistössä yleensä vallitsee autoimmuunisairauden ollessa päällä. Ruokavaliosta poistetaan myös tulehdusta aiheuttavat ruoka-aineet sekä ruoka-aineet, jotka voivat ruokkia vääränlaista bakteerikantaa tai ovat voimakkaasti allergisoivia.

Näitä ruokia ovat

  • viljat (myös gluteenittomat, koska sisältävät antiravinteita)
  • maitotaloustuotteet
  • palkokasvit: soija, pavut- ja herneet, linssit
  • koisokasvit: peruna, munakoiso, tomaatti, paprikat
  • siemenet (ja siemenpohjaiset mausteet)
  • pähkinät
  • prosessoidut öljy ja sokerit
  • kananmuna (etenkin valkuainen)
  • alkoholi
  • makeutusaineet
  • tulehduskipulääkkeet
  • lisäaineet
  • allergiaa aiheuttavat ruoka-aineet (jos ne tiedossa)
  • kofeiini ja stimulantit, kuten kaakao

Ruoka-aineiden mukana tulee myös paljon haitta-aineita, jotka niihin eivät luonnollisesti kuulu, kuten torjunta-aineita, ympäristömyrkkyjä sekä säilöntä- ja muita lisäaineita. Suosi sen vuoksi mahdollisimman paljon luomua ja käsittelemättömiä/puhtaita tuotteita.

Stressi ei ole mitään syötävää, mutta sen poistaminen on tervehtymisen kanssa hyvin oleellinen asia.

Jos elimistöösi on mahdollisesti pesiytynyt vääriä bakteereja, hiivoja tai parasiitteja, on niiden häätäminen erityisen tärkeää.

  1. Korvaa

Puutteellinen ruoansulatus stimuloimalla ruoansulatusta omenaviinietikalla, sitruunalla, yrteillä, katkeroilla tai muulla happamalla. Suosittelen myös käyttämään ruoansulatusentsyymejä ja suolahappoa, jos se sinulle sopii. Jos sinulla on kuitenkin todettu tulehdusta mahalaukussa tai limakalvosi ovat herkät, en suosittele käyttämään suolahappolisää.

 

  1. Istuta

Elimistömme tarvitsee toimiakseen bakteereita ja nimenomaan probioottisia bakteereja, jotka auttavat palauttamaan suolistosi mikrobiologisen tasapainon. Näitä saa myös ruoasta

  • fermentoidut ruoat: hapatetut kasvikset, vesikefiiri ja kombucha
  • prebiootit: FOS, XOS, fermentoituvat ruoat, arabinokalagtaani, liukeneva kuitu
  • probiootit

 

  1. Korjaa

Korjaa suolistosi limakalvo oikeilla ravintoaineilla, ravintotiheällä ruoalla. Oikeanlainen ruokavalio on allergiavapaa, antiravinteista vapaa, anti-inflmmatorinen ruokavalio, joka auttavat poistamaan tulehduksen elimistöstä, tukevat immuunipuolustusta sekä auttavat korjaamaan suoliston pinnan. Ravinnosta saat hyviä rasvahappoja, aminohappoja, kuituja, antioksidantteja ja flavoinoideja, hiilihydraatteja, vitamiineja, mineraaleja. Suosi mahdollisimman puhdasta ruokaa.

  • Kasvikset, juurekset ja vihannekset, runsaasti kaikissa mahdollisissa väreissä
  • Marjoja runsaasti monipuolisesti
  • Hedelmiä syö rajoitetummin niiden sisältämän fruktoosin vuoksi. (suositus 10-20 g)
  • Luomulihaa, vapaana laidunnetun karjan lihaa
  • Kylmäpuristettu kookosöljy, oliiviöljy, avokadoöljy
  • Luuliemi
  • Kalalajeja vaihdellen niiden ympäristömyrkkyjen tai ravinnon (kasvatetut kalat) vuoksi. Merenelävät

Valitettavasti vaikka söisi kuinka täysipainoista ruokaa, on kaikkia ravintoaineita mahdollista saada. Sen lisäksi autoimmuunisairaalla henkilöllä ruoan pilkkomisessa ja imeytymisessä saattanut olla oireita, jolloin elimistössä on ehtinyt syntymään jo puutteita. Näitä puutteita on paranemiselle välttämätön lisätä erikseen lisäravinteista. Etenkin seuraavia lisäravinteista on usein hyötyä:

  • omega3 rasvahapot (kalaöljy)
  • l-glutamiini
  • D-vitamiini
  • C-vitamiini
  • B-vitamiinit
  • laadukas monivitamiini

Suosittelen kuitenkin mittaamaan ravintoaineita, jos mahdollista. Jos tiettyä ravintoainetta syö pitkään, voi se horjuttaa muiden ravintoaineiden tilannetta hyvin herkästi. Jokaisen sairauden ja henkilön kohdalla on paljon yksilöllisiä vaihteluja, joten yhdelle toimiva, ei välttämättä toimi toisella.

 

Huomioitavaa

Autoimmuuniruokavalion ei ole tarkoitus olla loppuelämän ruokavalio. Ruokavalio on tarkoitettu rauhoitusruokavalioksi, maksimissaan 3 kk ajaksi, jonka jälkeen sitä tulee laajentaa ruoka-aine kerrallaan seuraten kehon reaktiota. Mikäli elimistö ei ruokavaliolla rauhoitu, tulee miettiä, mikä on toipumisen esteenä: stressi, kuormitus, dysbioosi, ruoka-aineallergiat, toksiinit, kuten homeet, vitamiinien- ja hivenaineiden puutteet, mitokondrioiden vajaatoiminta? Usein näitä on myös tarpeen tutkia erilaisin laboratoriomenetelmin päästääkseen kiinni perimmäiseen syyhyn.

AIP ruokavalio on kehitetty USAssa, jossa raaka-aineiden saanti on hieman toista kuin pienessä pohjolan Suomessa. Amerikassa myös alueesta riippuen on lämpimämpää ympäri vuoden, jolloin satokaudet ovat pidempiä ja trooppisempia kasveja löytyy. Reseptiikassa vilahtaa monia ainesosia, joita Suomesta voi olla mahdoton saada, etenkin pienemmillä paikkakunnilla ja valikoimat kaventuvat entisestään. Monesti jenkeistä tilaaminen voi olla se ainoa keino toteuttaa AIP:tä riittävän laajasti.

Monella vatsaongelmaisella rajoituksena voi olla myös FODMAP, joka tekee ruokavalion noudattamisesta vielä haasteellisempaa. Tällöin henkilö joutuu vielä rajoittamaan fermentoituvia hiilihydraatteja, jotka jo itsessään ovat tärkeitä suoliston bakteerikannan kehityksen takia. FODMAP myös rajoittaa monien ruoka-aineiden saantia, joista saa hiilihydraatteja, kuten bataatti (toisille kyllä sopii sekin) ja maniokki. Ongelmana liiallisten rajoitusten kanssa voi tulla esimerkiksi hiilihydraattien saanti, jota elimistö tarvitsee toimiakseen. Rajoituksia voi vielä lisätä ruoka-aineallergiat ja yliherkkyydet. Tällöin on vain tehtävä kompromisseja ruokavalion suhteen ja käytettävä esimerkiski valkoista riisiä tai muita gluteenittomia viljoja mukana ruokavaliossa. Balanssin löytäminen on tärkeää vaikka se ei aina ole kovin helppoa.

Vertaistukea facebookista AIP eli autoimmuuniprotokolla Suomessa. Liity mukaan, jos painit näiden samojen ongelmien kanssa.

kotisivu

Kuidun saannin vaikeus?

Tänään Ylen verkkosivuilta löytyi artikkeli: ”Johanna kärsi reumasta, rytmihäiriöistä ja väsymyksestä – päätti muuttaa ruokavalion täysin yhdessä yössä.”  Ruokavaliolla on suuri merkitys reumasairauksien, kuten muidenkin autoimmuunisairauksien hoidossa.

THL:n tutkijalle oli kuitenkin tullut huoli: ” ’Viljat ovat perusruokaa. Se arveluttaa, jos jättää kaiken täysjyväviljan pois ruokavaliosta. Kuitua saa toki myös juureksista, marjoista ja hedelmistä.’ Maidottomuus voi olla Kuusipalon mukaan joillekin hyvä asia. Jos on ollut pitkään maidoton ruokavalio, niin silloin myös herkistyy maidon laktoosille ajan kuluessa. ’Laktoosi alkaa antamaan oireita. Maidon voi hyvin korvata näillä viljajuomilla. Suomessa täytyy pitää huolta siitä, että korvataan sellaisella viljajuomalla, jossa on D-vitamiinia tai kalsiumia.’ ”

Viljattomuus ja gluteenittomuus sekoitetaan hyvin usein tarkoittamaan samaa asiaa. Viljattomalla ruokavaliolla henkilö ei syö edes gluteenittomia viljoja, kuten kvinoa, riisi, maissi, teff, hirssi, kaura ja tattari. Gluteenittomalla henkilö taas välttelee gluteenipitoisia viljoja, joita ovat vehnä, ruis ja ohra. Johanna noudattaa viljatonta ruokavaliota. Toisinaan autoimmuunisairauksissa, kuten suurimmassa osassa reumatauteja, viljattomuus voi olla vaihtoehto oireettomaan olotilaan, mutta monella riittää jo gluteeniviljojen jättö ja siirtyminen luontaisesti gluteenittomaan ruokavalioon. Oli kyseessä sitten gluteeniton tai viljaton ruokavalio, ei ongelmana todellakaan ole kuidun saanti, jos ruokavalion koostaa oikein.

Tein asiakkaalleni ruokavaliosuunnitelman kahdeksi viikoksi ja alla yksi esimerkkipäivä. Asiakkaan ruokavalio oli viljaton, kanamunaton, maidoton, soijaton, jonka lisäksi allergioita oli mantelille  ja kaakaolle/suklaalle. Asiakas ei sairastanut autoimmuunisairautta. (reseptit ruokiin tulee myöhemmin)

Aamupala: Vihersmoothie herneproteiinilla

Lounas: Italialainen broileripastakastike, kikhernepasta, höyrytetty parsakaali

Välipala: Mustaherukkapaistos (viljaton)

Päivällinen: Linssi-bataattikeitto, keittobanaani”rieska”, oliivitapenade

Iltapala: Keittobanaani”rieska”, tahini, banaania+kanelia.

Päivän aterioista koostui kuitua 31g (valtion suositus 25-30 g), Kalsiumia henkilö sai parsakaalista, tahinista, smoothiessa olevasta pinaatista, linsseistä ja mustaherukoista. On kyllä totta, että kasviksia saisi syödä melko runsaalla kädellä pystyäkseen tyydyttämään päivittäisen kalsiumin saannin, jollei käytä runsaasti sesaminsiemenistä valmistettua tahinia, sesamsiemenmaitoa tai ole esim vegaaniruokavaliolla, jolloin tulee päivän aikana käytettyä runsaammin vielä juureksia, palkokasveja, soijatuotteita, siemeniä, manteleita yms joista kertyy päivittäinen kalsiuminsaanti.  Esimerkkiruokavaliossa ei kalsiumsaanti ole riittävä, jonka vuoksi suosittelin hänelle vielä lisäravinteena pientä määrää.  D-vitamiini ei muutenkaan riitä, vaikka sitä olisikin lisätty maitotuotteisiin. D-vitamiinin saantia suosittelen jokaiselle suomalaiselle vähintään 50 mikrogrammaa (aina paras, jos arvo mitattu) ja autoimmuunisairas saa tuon tuplata eli vähintään 100 mikrogrammaa. Kaikilta autoimmuunisairailta asiakkailtani mitattu D-25-OH on ollut matala ja D-vitamiinilla on suuri rooli myös autoimmuunisairauksissa.

Ja kuten aina, myös tässä tarinassa päästiin aina suomalaisia kuohuttaneeseen rasvakeskusteluun. Rasvojen ”hyvyys ja pahuus” ei ole niin yksiselitteinen asia. Se, onko jokin rasva nyt hyvää vai huonoa, vaikuttaa moni seikka. Eläinrasvan tiedetään nostavan tulehdusta sen sisältämän arakinoidihapon kautta, mikäli ei käytä ruoholla ruokitun ja laitumella iloisesti kirmanneen naudan lihaa ja näiden maidosta valmistettuja maitotaloustuotteita. Kolesterolin nouseminen on perinnöllinen asia; toiset saavat kookosöljyllä kolesterolitasot laskemaan, kun toisilla se nousee pilviin. Kovia ja pehmeitä rasvoja kumpaakin tarvitaan, mutta itse suosittelen löytämään niiden käytössä tasapainon ja järjen. Enemmän pehmeää rasvaa esim oliiviöljyn, avokadon ja pähkinöiden muodossa ja vähemmän eläinrasvaa.

”Jos on taustalla sairauksia ja lääkityksiä, olisi tärkeä kääntyä ammattilaisen puoleen, ettei aiheuta ruokavaliolla vahinkoa itselleen.”  Liian suppeaksi karsittu ruokavalio, jota noudattaa pitkään, voi aiheuttaa puutoksia hiven- ja vitamiinitasoissa, joissa autoimmuunisairailla on yleensä muutenkin puutoksia jo sairauden ja lääkitysten aiheuttamana. Ruokavalio tulee myös osata itse koostaa oikein, jotta se tukee mm. suoliston vointia. Kun mukana ei ole gluteeniviljoja, tulee huolehtia kuidun saannista syömällä runsaanti mm.  marjoja, kasviksia, palkokasveja ja vihanneksia.  Aina ei viljojen, gluteenin tai maidon karsiminen auta, vaan ruokavaliosta voi olla hyvä poistaa myös muita antiraviteinta sisältäviä ruokia, kuten palkokasvit, siemenet ja koisokasvit, jotka lisäävät suolen läpäisevyyttä. Tätä ruokavaliota kutsutaan autoimmuuniruokavalioksi, josta lisää löytyy facebook-sivuilta.

Jos haluat apua oman ruokavalion koostamiseen, ota yhteyttä.