smoothie-2303616_1920

Voihan home!

Minulle on lähiaikoina tullut paljon kysymyksiä siitä, miten ravitsemuksella voidaan vaikuttaa homesairastuneen elämään vai voidaanko. Vastaanottollani on myös ollut lisääntyvässä määrin homesairaita henkilöitä, jotka joutuneet työskentelemään homeisissa paikoissa, asunnossa ollut hometta tai ovat muuten voimakkaasti altistuneet kosteusvaurioille.

Olin syksyllä 2016 Nuuksiossa seminaarissa, jossa pääteemana oli homesairastuneiden kuntoutus. Siellä lääkäri Tamara Tuuminen kertoi vertauksen, joka jäi elävästi mieleeni. Hän vertasi homesairastunutta tauluun, joka putoaa seinältä lattialle.  Kun taulu putoaa kerran, saa sen vielä liimattua ja nostettua takaisin seinälle. Jos taulun on liimannut taitavasti, ei sen hajoamista välttämättä huomaakaan. Mutta kun samainen taulu putoaa uudestaan lattialle, hajoaa se joka kerta pienemmiksi ja pienemmiksi paloiksi, jolloin sen korjaaminen muuttuu jo mahdottomaksi. Näin käy myös homesairastuneen ihmisen elimistössä. Kun homeelle on kerran altistunut ja sitä pystyy välttelemään, voi kehon saada korjattua vielä toimintakykyiseksi. mutta kun altistuminen tapahtuu uudestaan ja uudestaan, heikkenee sairastuneen kunto kerta toisensa jälkeen yhä uudestaan ja uudestaan. Minulle eräs homealtistunut kerran sanoi: ”En minä voi niitä homeita ruveta loppuelämää pelkäämään”. Itse kyllä aion pelätä homeita koko loppuelämäni, sillä kerran niille altistuneena, voin saada kehoni kuntoon, jolloin sen palauttaminen ei enää olekaan niin helppoa.

Homeille altistuminen voi myös laukaista autoimmuunisairauden sille alttiilla henkilöllä. Itse olen mitä luultavammin ollut kouluissa, joissa kosteusvauriot, kun nykyisin osa ala-asteesta pistetty maan tasalle ja yläasteen/lukion kohtalo taitaa olla myös sama. Eivät ne homeet asuntoihin hetkessä tule, vaan vaativat pidemmän kosteusaltistumisen, jonka jälkeen alkavat kasvattaa homeita rakenteisiin. Homesairastuneelle kehittyy usein myös monikemikaaliyliherkkyys. Näitä yliherkkyyksiä, kuten homesairauttakaan, huonosti diagnosoidaan ja ne ovatkin lääketieteessä oirediagnooseja, eivät sairausdiagnooseja. Astmasta, joka on syntynyt homealtistuksesta, voi saada diagnoosin, mutta kilpirauhasongelmiin, krooniseen väsymysoireyhtymään, suolistotulehduksiin ja muihin autoimmuunisairauksiin ei uskota homealtistumisella olevan mitään tekemistä.

Kosteusvaurioaltistumisessa terveydelle haitallisin altistuminen on mikrobitoksiinit. Harvemmin kyseessä on homeallergia, mutta henkilö usein kehittää itselleen myös homeallergian altistumisen myötä. Koska homeallergia ei ole kyseessä, ei IgE verikokeissa homeille nouse vasta-aineita ja henkilölle voidaan väittää, ettei hän ole voinut altistua. Pitkään mikrobitoksiineille altistuminen voi saada aikaseksi monikemikaaliyliherkkyyden ja 25% henkilöistä onkin geneettisesti herkkiä sairastumaan. Sairastumisalttiuteen lisäksi vaikuttavat henkilön detoksifikaatio- ja immuunijärjestelmän sekä hermoston yksilölliset tekijät. Mitokondriot eli solujemme energiakeskukset ovat erittäin haavoittuvaisia hapetusstressissä. Mitokondrioiden soluhengitys eli energiantuotto heikkenee vaurioitumisen myötä. Maksan detoksifikaatio joutuu koville yrittäessään poistaa elimistöstä mikrobitoksiineja. Suoliston mikrobianalyysissä voi olla todettavissa erilaisia hiivoja, sillä mikrobitoksiinit vaikuttavat suolistomme mikrobiomiin ikävällä tavalla.

Homesairastuneen hoidossa tärkeintä on päästä pois sieltä, missä hometta tai kosteutta on todettu. Henkilö saattaa kuitenkin reagoida uuteen asuntoon, joka vasta rakennettu, joten ei siellä voi olla homeita. Homevaurioita voi olla uudessakin talossa, mutta luultavammin talon pintarakenteissa käytetyt materaalit, huonekalujen palonestoaineet, maton liimausaineet yms. voivat herkistää homesairastuneen kemikaaliyliherkkyyden kautta. Arjen kemikaalit -seminaarissa Hyvinkään Laurealla Jussi Timonen avasi tätä asiaa hyvin. Hänen luentonsa voitte katsoa täältä. 

Kuten aina ravintovalmennuksessa, myös tässä suoliston tasapainottaminen on avain asemassa. Lähteehän vastustuskyvystäkin noin 85% suolistosta, Sen lisäksi on tärkeää tehostaa maksan toimintaa, jotta  myrkyt poistuisivat elimistöstä. Home tukkii ihmisen mitokondrioita, jolloin solujen toiminta heikkenee. Mitokondrioita tuetaan ravitsemuksen avulla lisäämällä mitokondrioiden määrää, vaimentamalla tulehdusta, optimoimalla mitokondrioiden toiminta sekä parantamalla antioksidanttipuolustusta.  Perusverikokeista saadaan jo arvokasta tietoa elimistön tilanteesta, mutta toisinaan on hyödyllistä tutkia elimistön tilaa syvemmin funktionaalisten lisätestien avulla.

smoothie-2303616_1920

Autoimmuuniprotkolla eli AIP. Mistä oikein on kysymys

Autoimmuunisairauksien mekanismi on kaikissa sama: immuunisysteemi kääntyy omaa kehoa vastaan ja hyökkää kehon proteiineihin, kudoksiin ja soluihin tuhoten niitä. AIP eli autoimmuuniprotokolla on strategia, joka rauhoittaa immuunisysteemiä ja antaa keholle aikaa toipua.

AIP noudattaa perinteistä funktionaalisen lääketieteen mallia, joka tunnetaan 4R:n ohjelmana. 4R tulee sanoista remove (poista), replace (korvaa), reinoculate (istuta) ja repair (korjaa). Ruokavalio perustuu näihin neljään tukipilariin.

  1. Poista

Ruokavaliosta on tarkoitus poistaa ruoka-aineet, jotka voivat vahingoittaa suoliston pintaa tai ärsyttävät suolistoa (antiravinteet, gluteeni, kaseiini), voivat pahentaa vuotavan suolen -oiretta, joka elimistössä yleensä vallitsee autoimmuunisairauden ollessa päällä. Ruokavaliosta poistetaan myös tulehdusta aiheuttavat ruoka-aineet sekä ruoka-aineet, jotka voivat ruokkia vääränlaista bakteerikantaa tai ovat voimakkaasti allergisoivia.

Näitä ruokia ovat

  • viljat (myös gluteenittomat, koska sisältävät antiravinteita)
  • maitotaloustuotteet
  • palkokasvit: soija, pavut- ja herneet, linssit
  • koisokasvit: peruna, munakoiso, tomaatti, paprikat
  • siemenet (ja siemenpohjaiset mausteet)
  • pähkinät
  • prosessoidut öljy ja sokerit
  • kananmuna (etenkin valkuainen)
  • alkoholi
  • makeutusaineet
  • tulehduskipulääkkeet
  • lisäaineet
  • allergiaa aiheuttavat ruoka-aineet (jos ne tiedossa)
  • kofeiini ja stimulantit, kuten kaakao

Ruoka-aineiden mukana tulee myös paljon haitta-aineita, jotka niihin eivät luonnollisesti kuulu, kuten torjunta-aineita, ympäristömyrkkyjä sekä säilöntä- ja muita lisäaineita. Suosi sen vuoksi mahdollisimman paljon luomua ja käsittelemättömiä/puhtaita tuotteita.

Stressi ei ole mitään syötävää, mutta sen poistaminen on tervehtymisen kanssa hyvin oleellinen asia.

Jos elimistöösi on mahdollisesti pesiytynyt vääriä bakteereja, hiivoja tai parasiitteja, on niiden häätäminen erityisen tärkeää.

  1. Korvaa

Puutteellinen ruoansulatus stimuloimalla ruoansulatusta omenaviinietikalla, sitruunalla, yrteillä, katkeroilla tai muulla happamalla. Suosittelen myös käyttämään ruoansulatusentsyymejä ja suolahappoa, jos se sinulle sopii. Jos sinulla on kuitenkin todettu tulehdusta mahalaukussa tai limakalvosi ovat herkät, en suosittele käyttämään suolahappolisää.

 

  1. Istuta

Elimistömme tarvitsee toimiakseen bakteereita ja nimenomaan probioottisia bakteereja, jotka auttavat palauttamaan suolistosi mikrobiologisen tasapainon. Näitä saa myös ruoasta

  • fermentoidut ruoat: hapatetut kasvikset, vesikefiiri ja kombucha
  • prebiootit: FOS, XOS, fermentoituvat ruoat, arabinokalagtaani, liukeneva kuitu
  • probiootit

 

  1. Korjaa

Korjaa suolistosi limakalvo oikeilla ravintoaineilla, ravintotiheällä ruoalla. Oikeanlainen ruokavalio on allergiavapaa, antiravinteista vapaa, anti-inflmmatorinen ruokavalio, joka auttavat poistamaan tulehduksen elimistöstä, tukevat immuunipuolustusta sekä auttavat korjaamaan suoliston pinnan. Ravinnosta saat hyviä rasvahappoja, aminohappoja, kuituja, antioksidantteja ja flavoinoideja, hiilihydraatteja, vitamiineja, mineraaleja. Suosi mahdollisimman puhdasta ruokaa.

  • Kasvikset, juurekset ja vihannekset, runsaasti kaikissa mahdollisissa väreissä
  • Marjoja runsaasti monipuolisesti
  • Hedelmiä syö rajoitetummin niiden sisältämän fruktoosin vuoksi. (suositus 10-20 g)
  • Luomulihaa, vapaana laidunnetun karjan lihaa
  • Kylmäpuristettu kookosöljy, oliiviöljy, avokadoöljy
  • Luuliemi
  • Kalalajeja vaihdellen niiden ympäristömyrkkyjen tai ravinnon (kasvatetut kalat) vuoksi. Merenelävät

Valitettavasti vaikka söisi kuinka täysipainoista ruokaa, on kaikkia ravintoaineita mahdollista saada. Sen lisäksi autoimmuunisairaalla henkilöllä ruoan pilkkomisessa ja imeytymisessä saattanut olla oireita, jolloin elimistössä on ehtinyt syntymään jo puutteita. Näitä puutteita on paranemiselle välttämätön lisätä erikseen lisäravinteista. Etenkin seuraavia lisäravinteista on usein hyötyä:

  • omega3 rasvahapot (kalaöljy)
  • l-glutamiini
  • D-vitamiini
  • C-vitamiini
  • B-vitamiinit
  • laadukas monivitamiini

Suosittelen kuitenkin mittaamaan ravintoaineita, jos mahdollista. Jos tiettyä ravintoainetta syö pitkään, voi se horjuttaa muiden ravintoaineiden tilannetta hyvin herkästi. Jokaisen sairauden ja henkilön kohdalla on paljon yksilöllisiä vaihteluja, joten yhdelle toimiva, ei välttämättä toimi toisella.

 

Huomioitavaa

Autoimmuuniruokavalion ei ole tarkoitus olla loppuelämän ruokavalio. Ruokavalio on tarkoitettu rauhoitusruokavalioksi, maksimissaan 3 kk ajaksi, jonka jälkeen sitä tulee laajentaa ruoka-aine kerrallaan seuraten kehon reaktiota. Mikäli elimistö ei ruokavaliolla rauhoitu, tulee miettiä, mikä on toipumisen esteenä: stressi, kuormitus, dysbioosi, ruoka-aineallergiat, toksiinit, kuten homeet, vitamiinien- ja hivenaineiden puutteet, mitokondrioiden vajaatoiminta? Usein näitä on myös tarpeen tutkia erilaisin laboratoriomenetelmin päästääkseen kiinni perimmäiseen syyhyn.

AIP ruokavalio on kehitetty USAssa, jossa raaka-aineiden saanti on hieman toista kuin pienessä pohjolan Suomessa. Amerikassa myös alueesta riippuen on lämpimämpää ympäri vuoden, jolloin satokaudet ovat pidempiä ja trooppisempia kasveja löytyy. Reseptiikassa vilahtaa monia ainesosia, joita Suomesta voi olla mahdoton saada, etenkin pienemmillä paikkakunnilla ja valikoimat kaventuvat entisestään. Monesti jenkeistä tilaaminen voi olla se ainoa keino toteuttaa AIP:tä riittävän laajasti.

Monella vatsaongelmaisella rajoituksena voi olla myös FODMAP, joka tekee ruokavalion noudattamisesta vielä haasteellisempaa. Tällöin henkilö joutuu vielä rajoittamaan fermentoituvia hiilihydraatteja, jotka jo itsessään ovat tärkeitä suoliston bakteerikannan kehityksen takia. FODMAP myös rajoittaa monien ruoka-aineiden saantia, joista saa hiilihydraatteja, kuten bataatti (toisille kyllä sopii sekin) ja maniokki. Ongelmana liiallisten rajoitusten kanssa voi tulla esimerkiksi hiilihydraattien saanti, jota elimistö tarvitsee toimiakseen. Rajoituksia voi vielä lisätä ruoka-aineallergiat ja yliherkkyydet. Tällöin on vain tehtävä kompromisseja ruokavalion suhteen ja käytettävä esimerkiski valkoista riisiä tai muita gluteenittomia viljoja mukana ruokavaliossa. Balanssin löytäminen on tärkeää vaikka se ei aina ole kovin helppoa.

Vertaistukea facebookista AIP eli autoimmuuniprotokolla Suomessa. Liity mukaan, jos painit näiden samojen ongelmien kanssa.

smoothie-2303616_1920

Kuidun saannin vaikeus?

Tänään Ylen verkkosivuilta löytyi artikkeli: ”Johanna kärsi reumasta, rytmihäiriöistä ja väsymyksestä – päätti muuttaa ruokavalion täysin yhdessä yössä.”  Ruokavaliolla on suuri merkitys reumasairauksien, kuten muidenkin autoimmuunisairauksien hoidossa.

THL:n tutkijalle oli kuitenkin tullut huoli: ” ’Viljat ovat perusruokaa. Se arveluttaa, jos jättää kaiken täysjyväviljan pois ruokavaliosta. Kuitua saa toki myös juureksista, marjoista ja hedelmistä.’ Maidottomuus voi olla Kuusipalon mukaan joillekin hyvä asia. Jos on ollut pitkään maidoton ruokavalio, niin silloin myös herkistyy maidon laktoosille ajan kuluessa. ’Laktoosi alkaa antamaan oireita. Maidon voi hyvin korvata näillä viljajuomilla. Suomessa täytyy pitää huolta siitä, että korvataan sellaisella viljajuomalla, jossa on D-vitamiinia tai kalsiumia.’ ”

Viljattomuus ja gluteenittomuus sekoitetaan hyvin usein tarkoittamaan samaa asiaa. Viljattomalla ruokavaliolla henkilö ei syö edes gluteenittomia viljoja, kuten kvinoa, riisi, maissi, teff, hirssi, kaura ja tattari. Gluteenittomalla henkilö taas välttelee gluteenipitoisia viljoja, joita ovat vehnä, ruis ja ohra. Johanna noudattaa viljatonta ruokavaliota. Toisinaan autoimmuunisairauksissa, kuten suurimmassa osassa reumatauteja, viljattomuus voi olla vaihtoehto oireettomaan olotilaan, mutta monella riittää jo gluteeniviljojen jättö ja siirtyminen luontaisesti gluteenittomaan ruokavalioon. Oli kyseessä sitten gluteeniton tai viljaton ruokavalio, ei ongelmana todellakaan ole kuidun saanti, jos ruokavalion koostaa oikein.

Tein asiakkaalleni ruokavaliosuunnitelman kahdeksi viikoksi ja alla yksi esimerkkipäivä. Asiakkaan ruokavalio oli viljaton, kanamunaton, maidoton, soijaton, jonka lisäksi allergioita oli mantelille  ja kaakaolle/suklaalle. Asiakas ei sairastanut autoimmuunisairautta. (reseptit ruokiin tulee myöhemmin)

Aamupala: Vihersmoothie herneproteiinilla

Lounas: Italialainen broileripastakastike, kikhernepasta, höyrytetty parsakaali

Välipala: Mustaherukkapaistos (viljaton)

Päivällinen: Linssi-bataattikeitto, keittobanaani”rieska”, oliivitapenade

Iltapala: Keittobanaani”rieska”, tahini, banaania+kanelia.

Päivän aterioista koostui kuitua 31g (valtion suositus 25-30 g), Kalsiumia henkilö sai parsakaalista, tahinista, smoothiessa olevasta pinaatista, linsseistä ja mustaherukoista. On kyllä totta, että kasviksia saisi syödä melko runsaalla kädellä pystyäkseen tyydyttämään päivittäisen kalsiumin saannin, jollei käytä runsaasti sesaminsiemenistä valmistettua tahinia, sesamsiemenmaitoa tai ole esim vegaaniruokavaliolla, jolloin tulee päivän aikana käytettyä runsaammin vielä juureksia, palkokasveja, soijatuotteita, siemeniä, manteleita yms joista kertyy päivittäinen kalsiuminsaanti.  Esimerkkiruokavaliossa ei kalsiumsaanti ole riittävä, jonka vuoksi suosittelin hänelle vielä lisäravinteena pientä määrää.  D-vitamiini ei muutenkaan riitä, vaikka sitä olisikin lisätty maitotuotteisiin. D-vitamiinin saantia suosittelen jokaiselle suomalaiselle vähintään 50 mikrogrammaa (aina paras, jos arvo mitattu) ja autoimmuunisairas saa tuon tuplata eli vähintään 100 mikrogrammaa. Kaikilta autoimmuunisairailta asiakkailtani mitattu D-25-OH on ollut matala ja D-vitamiinilla on suuri rooli myös autoimmuunisairauksissa.

Ja kuten aina, myös tässä tarinassa päästiin aina suomalaisia kuohuttaneeseen rasvakeskusteluun. Rasvojen ”hyvyys ja pahuus” ei ole niin yksiselitteinen asia. Se, onko jokin rasva nyt hyvää vai huonoa, vaikuttaa moni seikka. Eläinrasvan tiedetään nostavan tulehdusta sen sisältämän arakinoidihapon kautta, mikäli ei käytä ruoholla ruokitun ja laitumella iloisesti kirmanneen naudan lihaa ja näiden maidosta valmistettuja maitotaloustuotteita. Kolesterolin nouseminen on perinnöllinen asia; toiset saavat kookosöljyllä kolesterolitasot laskemaan, kun toisilla se nousee pilviin. Kovia ja pehmeitä rasvoja kumpaakin tarvitaan, mutta itse suosittelen löytämään niiden käytössä tasapainon ja järjen. Enemmän pehmeää rasvaa esim oliiviöljyn, avokadon ja pähkinöiden muodossa ja vähemmän eläinrasvaa.

”Jos on taustalla sairauksia ja lääkityksiä, olisi tärkeä kääntyä ammattilaisen puoleen, ettei aiheuta ruokavaliolla vahinkoa itselleen.”  Liian suppeaksi karsittu ruokavalio, jota noudattaa pitkään, voi aiheuttaa puutoksia hiven- ja vitamiinitasoissa, joissa autoimmuunisairailla on yleensä muutenkin puutoksia jo sairauden ja lääkitysten aiheuttamana. Ruokavalio tulee myös osata itse koostaa oikein, jotta se tukee mm. suoliston vointia. Kun mukana ei ole gluteeniviljoja, tulee huolehtia kuidun saannista syömällä runsaanti mm.  marjoja, kasviksia, palkokasveja ja vihanneksia.  Aina ei viljojen, gluteenin tai maidon karsiminen auta, vaan ruokavaliosta voi olla hyvä poistaa myös muita antiraviteinta sisältäviä ruokia, kuten palkokasvit, siemenet ja koisokasvit, jotka lisäävät suolen läpäisevyyttä. Tätä ruokavaliota kutsutaan autoimmuuniruokavalioksi, josta lisää löytyy facebook-sivuilta.

Jos haluat apua oman ruokavalion koostamiseen, ota yhteyttä.