Sukellus solun energiantuotantoon!

Juuri rautainfuusiosta kotiuduttuani päätänpä iskeä omankin lusikkani tähän rautasoppaan, joka velloo nyt villinä ympäriinsä. Moni on ihmetellyt, miten oikein olen pysynyt toimintakykyisenä arvoilla seerumin rauta 8, ferritiini 8-11 ja Hb viimeisimmässä mittauksessa 114 (oli pitkään hyvä). Energiantuotantoketjussa rautahan on tärkeässä osassa, mutta se ei ole ainoa mikroravintoaine.

Hypätäänpä kehon sisälle ja katsotaan, mitä energian muodostuksee tarvitaan. Kehossa soluja on kaikkialla, me koostumme soluista. Solujen energiasta ja toiminnasta vastaa sen pienen pieni, mutta äärimmäisen tehokas keskus mitokondrio. Mitokondriossa syntyy energiaa sitruunahappokierron avulla. Kuvassa Genova Diagnosticin NutrEval testin malliraportti, joka havainnollistaa tätä asiaa hyvin.

 

Syömme ruokaa, josta saamme energiaravintoaineita: hiilihydraattia, rasvaa ja proteiinia. Jotta nämä ravintoaineet keho pystyisi hyödyntämään, niiden täytyy ensin pilkkoutua ruoansulatuksen toimesta. Tässä kohtaa tulee vastaan usein jo ensimmäinen ongelma: ruoansulatus on heikentynyt, ravintoaineet eivät pilkkoudu riittävän hyvin, jotta solu voisi käyttää  niitä energiakseen. Hiilihydraatit ja rasvat vaativat jo alkuvaiheessa magnesiumia, jotta niistä edes muodostuu asetyylikoentsyymi A:ta päästäkseen osalliseksi sitruunahappokiertoon.  Hiilihydraatit vaativat lisäksi vielä B-ryhmän vitamiineja. Keho pystyy muodostamaan energiaa myös ilman hiilihydraatteja maitohaposta sinkin ja hapen avulla. Proteiinien tulee pilkkoutua pienemmiksi aminohapoiksi ruoansulautuksen (etenkin mahalaukun suolahapon toimesta), jotta niistä voidaan muodostaa energiaa.

Hiilihydraattien  asetyylikoentsyymi A:n muodostuksen esteenä on vielä yksi haaste: raskasmetallit. Jos kehossa on elohopeaa, antimonia tai arseniikkia, ei hiilihydraatitkaan pääse kunnolla osallisiksi sitruunahappokiertoon.

Kun ravintoaineista on muodostettu asetyylikoentsyymi A:ta päästään sitruunahappokiertoon. Sitruunahappokierron jo ensimäisissä vaiheissa tarvitaan rautaa, mutta myös glutationia, erittäin tärkeää antioksidanttia! Jos maksamme ei ole kunnossa tai maksa on ylikuormittunut (mitä se suurimmalla osalla suomalaisista on erilaisista syistä), keho kärsii usein glutationin puutteesta. Kun mitataan ferritiiniä, voi arvo olla korkea johtuen maksan toiminnan häiriöistä, kuten rasvamaksasta. Mutta kehossa voi olla siitä huolimatta huutava raudanpuute, jolloin tulee mitata muitakin rauta-arvoja, kuin ferritiini tai hemoglobiini. Näitä mittauksia ovat mm. seerumin rauta ja transferiinisaturaatio.

Seuraavassa vaiheessa tarvitaan B-ryhmän vitamiineja, magnesiumia ja mangaania. Monipuolisessa ruokavaliossa B-ryhmän vitamiineista on harvoin puutetta, mutta stressi syö kehomme B-vitamiineja. Samoin magnesium kuluu stressin seurauksena, mutta suomalaisten kalsiumin saanti maitotuotteiden kautta on myös usein hyvin runsasta, joka lisää magnesiumin puutetta. Magnesium ja kalsium toimivat ”työpareina” ja jos kalsiumia tulee runsaasti ravinnosta, vaatii se magnesiumia työparikseen ja purkaa sitä vaikka kehosta.  Rauta ja B-vitamiinit osallistuvat vielä viimeisissä kierron vaiheissa.

Mutta vaikka kehossa olisikin rautaa, B-vitamiineja, mangaania, magnesiumia ja glutationia, voi energiantuotannon ongelmana olla raskasmetallit: alumiini, elohopea, fluori ja arseniikkia.

Itse olen pitänyt huolta näistä muista vaiheista ja ravintoaineista, jonka vuoksi olen saanut energian riittäämään. Mutta korostan ehdottomasti myös unen merkitystä, positiivista mieltä ja hyviä ihmissuhteita. Vaikka sinulla olisi kaikki energia-aineenvaihduntaan tarvittavat ”palikat”, ei keho pysty toimimaan pitkittyneessä univajeessa kovinkaan tehokkaasti.

En nyt väitä misssään nimessä, että kehoni voisi hyvin siitä huolimatta, vaikka energiaa olenkin saanut piisaamaan. Rautaa tarvitaan kuitenkin niin moneen muuhunkin asiaan,  mm. hormonitoiminnan voi saada tehokkaasti sekaisin ilman rautaa. Itse en pahasta dysbioosista johtuen ole voinut syödä rautaa suun kautta riittäviä määriä, jolloin rautainfuusio oli minun kohdallani ainoa vaihtoehto korjata tilanne. Mutta kehon dysbioosi kuluttaa kehon rautaa, joten jos en sitä korjaa, palaamme takaisin lähtötilanteeseen hyvinkin pian. Siksi edelleen korostan, että suoliston hoitaminen on äärimmäisen tärkeä asia myös raudanpuutteen hoidossa!