Blogi

stressi

Tulehdukselliset suolistosairaudet kuntoon!

Seuraavaksi asiaa tulehduksellisista suolistosairauksista eli IBD:stä. IBD eroaa ärtyneestä suolistosta (IBS) niin, että suolistossa on selkeästi havaittavissa tulehdus, joka selviää tähystyksellä, mutta myös ulosteen kalprotektiiniarvo on merkittävästi noussut. IBD sairauksia ovat Crohnin tauti, Colitis Ulseroca eli haavainen paksusuolen tulehdus ja erilaiset mikroskooppiset koliitit, joiden diagnoosi varmistuu vasta koepalojen jälkeen. Niissä muutoksia ei ole selkeästi havaittavissa tähystyksessä. Crohnin taudissa tulehdus voi olla missä tahansa ruoansulatuskanavan alueella; suusta peräsuoleen.

Oli kyse sitten IBS:stä tai IBD:stä, niin kummassakin tulee pohtia suoliston mikrobiomia. Mikrobiomiin vaikuttavat genomi (joka IBD sairauksissa edustettuna) ja synnytyksen aikaiset kokemukset, jotka usein liitetään IBS sairauksiin. Olenkin aina vauvahieronta-asiakkailleni maininnut, että koliikki on lapsien IBS ja samanalaiset mekanismit löytyvät kummankin taustalta.  Sekä tietenkin kaikkein tärkeimpänä: ruokavalio! Kuten allaolevasta kuvasta näkee, niin monet  tekijät vaikuttavat toinen toisiinsa ja moniin tekijöihin, meillä itsellämme on vaikutusvaltaa.

IFM:n konferenssissa IBD sairauksien hoidosta puhui lääkäri Gerard E Mullin. Dr Mullin esitteli esityksessään DIGIN: D = Digestion/Absorption (ruoansulatus ja imeytyminen), I = Intestinal Permeability (suoliston läpäisevyys), G = Gut Microbiota/Dysbiosis (Suoliston mikrobiomi ja dysbioosi), I = Inflammatio/immune (tulehdus/immuniteetti) ja N = Nervous system. Tämä DIGIN hoituu jo monelle tutulla 5R:n ohjelmalla eli 1. Remove (poista), 2. Replace (korvaa), 3. Reinoculate (uudelleen istuta), 4 Repair (korjaa) ja 5 Re-balance (tasapainota).

Ruokavalion merkitys: poista

Poistetaan selkeät oireita aiheuttavat ruoat, kaikilla IBD potilailla nämä eivät ole samat ja ne on hyvä itse oppia tunnistamaan. Yleisimmät ruoat, jotka voivat aiheuttaa ruoansulatuskanavan ongelmia ovat:

    • paljon kuitua sisältävät ruoat (esim. pähkinät, tuoreruoka, lehtivihannekset)
    • paljon rasvaa sisältävät ruoat (esim. paistetut ja käristetyt ruoat)
    • kofeiini (kahvi, tee, coca-cola, suklaa)
    • alkoholi
    • hiilihapotetut juomat
    • maitotuotteet
    • sokerialkoholit
    • mausteiset ruoat
    • gluteeniviljat

Hän myös suositteli eliminaatiodietiksi oligoantigeniistä ruoka-valiota. Tästä ruokavaliosta en löytänyt netistä oikein mitään yhtenäistä, joten en osaa siitä sen tarkemmin sanoa, Kaksi eri listausta löytyi täältä ja täältä, jotka sitten taas ovat toisiinsa nähden melko erilaiset. Tämä ruokavalio jää nyt toistaiseksi arvoitukseksi.

Maito tulisi ehdottomasti poistaa ruokavaliosta ja tässä syynä oli etenkin maidon rasvat. Maitorasva lisää dysbioosia suolistossa altistaen IBD:lle.  Maitorasva lisää proteobakteerien määrää, vähentää bacteroides-suvun määrää, jotka tutkitusti voivat johtaa suolistotulehdukseen geneettisesti alttiilla henkilöllä.  IBD riskiä lisää myös runsas eläinproteiinin syöminen, emulsigointiaineet, maltodekstriini, hemirauta ja rikki, transrasvat ja puhdistetut sokerit. Sen sijaan riskiä laskevat kuitu, hedelmät ja marjat, vihannekset ja omega-3 rasvahappojen saanti. Tuon raudan ja punaisen lihan suhde onkin mielenkiintoinen, sillä (eläin)tutkimusten mukaan ne lisäävät IBD riskiä, mutta vaikutus lievittyy resistentin tärkkelyksen avulla. Myös suola (NaCl) tuli esille hyvin monessa luennossa. Ainakin puhdistettu ”perinteinen” ruokasuola, nostaa tulehdusta elimistössä!

Suolistosta tulee poistaa myös harmilliset bakteerit, hiivat ja parasiitit, jotka aiheuttavat dysbioosia. Lääkeaineet, kuten tulehduskipulääkkeet lisäävät vuotavaa suolta ja niiden käyttö ei ole suotavaa. 

Lyhytketjuiset rasvahapot ja probiootit jälleen kerran: uudelleen istuta

Probiooteista ja IBD sairauksista on tehty useita tutkimuksia, jotka puoltavat niiden tehoa sairauden hoidossa.  Yhdessä tutkimuksessa 34 potilaalle, joilla oli aktiivinen CU (eivät olleet hyötyneet konventionaalisesta hoidosta), annettiin 3,6 biljoonaa probioottista bakteeria päivittäin 6 viikon ajan. 77% potilaista (lievä tai keskivaikea) vastasi hoitoon/saavutti remission, ilman mitään haitallisia sivuvaikutuksia. Tämä tutkimus oli tehty VSL#3 (Vivomixx) probiootilla.

Prebioottienkin vaikutuksia on tutkittu IBD potilailla hyvin tuloksin. Inuliinin ja FOSin on todettu laskevan kalprotektiiniä, vähentävän sairauden oireita ja lisäävän bifidojen määrää. On kuitenkin huomioitavaa, että hyvin moni IBD potilaista kärsii myös IBS-oireista, joita taas prebioottiset lisät pahentavat merkittävästi. Mutta niillä potilailla, joille ei FODMAP hiilihydraatit aiheuta oireita, voivat käyttää myös prebiootteja lisänä esimerkiksi probioottibakteerien yhteydessä.

Mutta mennäänpä sitten suosikkiaiheeseeni: lyhytketjuiset rasvahapot (SCFA), joihin myös butyraatti kuuluu. Mikä on niiden merkitys tulehduksellisissa suolistosairauksissa? Lyhytketjuiset rasvahapot syntyvät siis imeytyneistä hiilihydraateista hajoamattomista kuiduista fermentoitumalla bakteerien toimesta. SCFA:t mm. ovat suoliston ensisijainen polttoaine, ne parantavat veden ja natriumin imeytymistä suolesta, ehkäisevät paksusuolen syöpää ja niillä on tärkeä rooli immuunipuolustuksessa, kuten aiemmissa postauksissa olen jo todennutkin.

Riittääkö pelkkä ruoka ja probiootit?

IBD sairauksissa suolistoa saa hyvin korjattua ravintolisien avulla, mutta annokset ovat ns. terapeuttisia ja suosittelen sen suhteen kääntymään FLT Ravintovalmentajan puoleen. Jos et ole vielä kuitenkaan käyttänyt omega3 rasvahappoja (kalaöljy) ja D-vitamiinia (tai olet käyttänyt alle 50 mikrogrammaa), niin suosittelen välittömästi aloittamaan. Myös kurkumiinilla ja boswellialla on todettu olevan merkittäviä vaikutuksia suolistotulehduksen laskemisessa.

Polyfenolit ovat tärkeä tekijä myös tulehduksen sammuttamisessa. Polyfenolit ovat itse asiassa myös hyvin tärkeitä lyhytketjuisten rasvahappojen kannalta, joten niiden merkitystä ei voi todellakaan vähätellä. Näitä fytokemikaaleja löytyy ruoasta, jotka ovat kasvikunnan tuotteista peräisin. Kotimainen rikkautemme marjat ovat erinomainen polyfenolin lähde, joita ulkomaisissa lähteissä harvoin mainitaan. Nämä usein voittavat hedelmät mennen tullen 😉 On olemassa kuitenkin 4 anti-inflammatorista polyfenolia, joista on tehty ihmis- ja eläintutkimuksia suolistotulehdusten hoidossa:

  • Kurkumiini (kurkumasta)
  • Resveratrolit (tummat viinirypäleet, punaviini, granaattiomena)
  • EGCG (vihreä tee)
  • kversetiini (omena, sipuli, lehtivihannekset, tee)

Näitä voi lisätä ruokavalioon runsaasti. Kurkumiinia, resveratrolia ja kversetiiniä on myös saatavana ravintolisinä.

Viimeisenä, mutta ei TODELLAKAAN vähäisempänä: Stressin rooli IBD-sairauksissa (ja missä tahansa autoimmuunisairaudessa)

Psykologinen stressi vaikuttaa energian jakautumiseen, häiritsee stressi”akselia”, vaikuttaa solujen jakautumiseen, vaikuttaa aivojen aktivaatioon ja aiheuttaa uniongelmia, lisää moniallergisuutta, lisää tulehdusta, aiheuttaa endoteelien heikentynyttä toimintaa ja kiihdyttää ikääntymistä. Nämä kaikki tekijät aiheuttavat tulehdusta, mutta tulehdus myös vaikuttaa näihin asioihin ja lisää psykologista stressiä. Tämä siis on loputon noidankehä, jos sitä ei saa katkaistua.

Muista siis opetella myös stressihallintaa: meditaatio, hengittely, luontoyhteys, erilaiset kehohoidot, kuten vyöhyketerapia, liikunta (kun ei liiallista)… jokaisen tulee löytää se itselle sopiva keino hallita stressiä <3

Nyt on tainnut tullakin jo toisen päivän annista teille kerrottua. Viimeisen päivän kuulumiset kuulette vielä, kun joudan kirjoittelemaan.

 

 

stressi

Ruoka-aineallergiat ja autoimmuunisairaudet

Konferenssipäivä 2 jatkui vielä parilla mielenkiintoisella luennolla. Ensimmäisen päivän kuulumisia voitte lukea täältä ja toisen päivän alun luennot täältä.

Mitä vähemmän käsitelty, sitä parempi. Myös allergioiden suhteen

Perjantaipäivänä oli vielä kaksi luentoa jäljellä, joista toinen keskittyi Ruoan proteiineihin, oraalitoleranssiin ja autoimmuunisairauksiin. Luennon piti tutkija Datis Kharrazzian.  Yleisenä olettamuksena on pidetty, että kun ruokaa käsitellään, aiheuttaa se vähemmän allergioita kuin käsittelemätön tuote. Tämä on kuitenkin tutkimuksin todistettu olevan aivan toisin päin. Mitä käsitellympi tuote, kuten esim. soijakastike, aiheuttaa se enemmän allergioita kuin raa’at soijapavut. Yleensä ruoka-aineallergiat ja yliherkkyydet tutkitaan raa’alla, käsittelemättömällä ruoka-aineella, joten matala reaktio voisi olla suurempi käsitelyllä tuotteella tai mitä paha kananmuna-allergia olisikaan kypsennetyllä kananmunalla? Kyseisessä tutkimuksessa tutkittu IgE eli välittömiä allergiareaktioita.

Oli myös mielenkiintoista huomata, miten yksittäiset käsittelemättömät ruoka-aineet sinapissa, pizzassa, pastassa, kurkkupikkelsissä eivät aiheuttaneet vasta-ainereaktiota, mutta kun ne yhdisti keskenään ja käsitteli, muuttuivat tulokset kertaheitolla. Ja tässä kysymyksessä on taas yliherkkyysreaktiot.

Ristireaktiot

Kun puhutaan ruoan ristiallergioista, tulee taas uusia mielenkiintoisia oivalluksia eteen. Hyvin moni tietää, että siitepölyaikana ei voi syödä tiettyjä hedelmiä ja vihanneksia, koska saa niistä oireita. Tämä on tutkimuksissa 55%:n riski, joten aika suuri. Moni maitoallerginen välttää naudanlihaa ristiallergioiden takia, mutta naudanlihan ja lehmänmaidon ristireagointiriski on vain 10%:lla. Sen sijaan lehmämaidon ja vuohenmaidon ristireagointi onkin 92% eli paljon suurempi kuin naudan lihan. Toisinsanoen lehmänmaitoallergisen tulisikin ehdottomasti välttää myös vuohenmaitoa, naudanlihaa voi syödä turvallisemmin.  Muut suurimmat ristiinreagoivat ruoka-aineryhmät ovat cantaloupemeloni – vesimeloni, avokado, banaani (92%), persikka – omena, päärynä, luumu, kirsikka (55%),  katkarapu – muut äyriäiset (75%) ja lohi – muut kalat (50%).

Minkätakia sitten yleensä äyriäiset ovat niin allergisoivia? Niiden proteiinirakenne on jonkin verran samankaltainen ihmisen kudoksen proteiinirakenteen kanssa ja aiheuttaa vasta-aineita sitä varten.  Muita ihmiselimistölle samankaltaisia proteiinirakenteita ovat soija, maissi, pinaatti ja tomaatti ja voivat samankaltaisuuden vuoksi pahentaa joitain autoimmuunisairauksia. Tämä ei ole kuitenkaan kaikissa autoimmuunisairauksissa sama, sillä riippuen aivan siitä, mitkä kudokset ovat autoimmuunisairaudessa tuhon kohteena.

Kun mikään ei enää sovi…

Joskus voi olla niin, että kaikki ruoka-aineet aiheuttavat allergiaa/yliherkkyyttä ja tilanne on käsittämätön. Ruoka-aineallergioiden hoidossa on entsyymeillä valtava merkitys, joka pilkkoo ruoka-aineiden proteiinit pienemmiksi ja laskee immuunireaktiota. Eräässä tutkimuksessä käy jopa ilmi, että maapähkinän, soijan, sinapin, kananmunan ja maidon voimakas allergia, voi johtua ainakin osittain mahalaukun proteolyysistä. Mahalaukussa tapahtuva ruoansulatus heikentää merkittävästi elintarvikkeiden sitomaa IgE:tä, mikä lisää ruoka-aineiden siedettävyyttä niille ruoka-aineille, joille potilaalla on allergiaa.  Jotta tämä jatkuvien allergioiden kaskadi saataisiin myös pysäytettyä, on huolehdittava suoliston immuunipuolustuksesta ja vuotavan suoliston paikkaamisesta.

Ruokii siis suolistoasi riittäävällä kuidulla. Ruoan kuidut ja bakteerien tuottamat lyhytketjuiset rasvahapot parantavat suun kautta tulevaa toleranssia ja suojelevat ruoka-aineallergioita ja yliherkkyyksiä vastaan.

Ja mikä on autoimmuunisairauksien ja ruoka-aineallergioiden yhteys? Kun suolisto vuotaa huolella, syntyy ruoka-aineyliherkkyyksiä myös valtavasti. Tämä taas pahentaa olemassa olevaa autoimmuunisairautta eli noidankehä on valmis.

Uutta tietoa tulehduksellisesta suolistosairaudesta kerron sitten seuraavassa postauksessa.

 

stressi

Konferenssimatkan kuulumisia osa 2

Edellispäivän ohjelmasta en muistanut mainita lainkaan lounasluentoa, jonka IFM:n perustajajäsen Jeffrey Bland meille piti. Dr Blandin luennon ydinkysymys olikin, olemmeko allergisia itsellemme? Ovatko ne oikeasti autovasta-aineet, jotka aiheuttavat autoimmuunisairauksia? Hyökkääkö keho oikeasti itseään vastaan, vai onko aiheuttaja ulkopuolinen?

Mikä biologinen prosessi sitten tekee sen, että autoimmunisairaus ei olisi ”self” vaan ”non-self”?  Esimerkiksi SLE:ssä autovasta-aineet ovat nousseet jo 5 vuotta aiemmin, ennen kun se antaa potilaalle oireita ja tehdään diagnoosi sairaudesta. Nämä varhaisen vaiheen autovasta-aineet pitäisi ottaa huomioon ja esittää kysymys: miksi? Miksi vasta-aineita on muodostunut ja ennaltaehkäistä sairauden puhkeaminen puuttumalla siihen ulkoiseen/sisäiseen syyhyn, joka taustalla vaanii.  Tutkimusten mukaan, on kasvavaa näyttöä siitä, että epigeneettiset muutokset ovat SLEn taustalla ja SLE potilailla ei esimerkiksi metylaatio toimi kunnolla. Kuinka monelta SLE potilaalta on mitattu B12, folaatti ja homokysteiini ja hoidettu toimimatonta metylaatiota?  Ja kuinka moni potilas on saanut kuulla lausahduksen ”seurataan vasta-aineita vuosittain”?

Onko autoimmuunisairaus tulos altistumisesta kollektiivisille häiriöille ja sen vaikutusta immunometaboliselle systeemille? Genomi on meidän geneettinen järjestelmälle, joka tekee meistä ainutlaatuisen yksilön. Epigenomi tarkoittaa genomin muokkautumista, johon SLE:n tapauksessa kuuluu mm. edellä mainittu muuttunut DNA metylaatio, mihin taas vaikuttaa  koko elämän jatkuva altistuminen ympäristön toksiineille (UV-säteily, raskasmetallit, hormonikorvaushoidot, muovit, kemikaalit, infektiot jne.) saaden aikaan sairauden puhkeamisen.

Dr Bland antaakin ohjeeksi tulla ystäviksi itsemme kanssa, jolloin sairauksien olemassaoloon voidaan paljon vaikuttaa

  • poista altistuminen tekijöille, jotka aktivoivat immunometabolista toimintahäiriötä
    • ruokavalio
    • infektiot
    • parasiitit
    • xenobiootit (ympäristöhormoonit)
    • hormonit
    • allergiat
    • tietyt lääkkeet (esim. statiinit)
    • dysbioosi
  • poista altituminen, joka vahingoittaa DNA:ta (kemikaalit, säteily)
  • tue maksan detoksifikaatiota
  • toteuta ruoansulatuskanavan korjaus ohjelmaa (5R ohjelma)
  • poista hiljainen tulehdus ja endotoksiinit (sisäsyntyiset toksiinit)
  • poista stressitekijät, jotka aktivoivat lisämunuais-hypotalamus-akselia

Avainsana folaatti

Mutta sitten seuraavaan päivään, ensimmäisen päivän muita kuulumisia voitte lukea täältä. Toisen päivänä iskikin vaikeus: piti valita useiden loistavien luentojen kesken, mitä haluaisi mennä kuuntelemaan. Kaikista esityksistä jokainen sai luentomateriaalit, mutta eihän ne lukemalla aukea samalla tavalla kuin inspiroivat luennoitsijat ne meille selittäisi ja lisäisi vielä omia tietojaan aiheisiin. Onneksi pystyimme/pystymme vaihtamaan eri luentojen kuulumisia toisten suomalaisosallistujien kanssa ja näin viisastumaan lisää <3

Toisen päivän luentojen aiheiksi sitten valikoitui minun osaltani:

  • Pediatric Track: Autoimmunity, Autism, Autoantibodies, and Cerebral Folate Deficiency
  • Laboratory Evaluation on the Role of Environmental Triggers in Autoimmunity
  • Food Proteins, Oral Tolerance, and Autoimmune Disease
  • An Integrative Approach to the Treatment of Inflammatory Bowel Disease

Perjantaipäivän ensimmäisen luennon pitivät lastenlääkärit Elizabeth Mumper ja Julie Buckley aiheena: Autoimmuuni, autismi, autovasta-aineet ja aivojen folaatin puutos.  Imetysohjaajana en voi olla nostamatta luennosta esille imetyksen yhteyttä lasten terveyteen. Imetys voi suojata lasta monilta autoimmuunitaudeilta, ruoansulatuskanava- ja hengitystieinfektioilta, lapsuuden lihavuudelta ja joiltain lapsuusiän syöviltä. Tietenkään mikään ihme lääkeaine rintamaito ole, kuten itsekin omalta kohdaltani olen saanut todeta. Roikuin äidin tississä 8 kk, mutta siitä huolimatta minulla kasa autoimmuunisairauksia. Tosin kuten yllä jo mainitsin, niillä ympäristötekijöillä on todella valtava merkitys geeniemme aktivaatioon.

Tutkimuksen mukaan gluteenisensitiivisyys, niillä joilla ei ole keliakiaa, triggeröi suoliston dysbioosia, neurologista tulehdusta, suolisto-aivo -akselin toimintahäiriöille ja altistaa dementialle. Mikrobiomin koostumus voi muodostaa terveen immuunivasteen tai altistaa sairauksille. Tässä tulemme taas samaan asiaan kuin monta kertaa jo aiemmin: genomimme, elämäntapamme (ruoka, stressi), aikainen kolonisaatio mikrobeille ja lääkinnälliset toimenpiteet (rokotukset, antibiootit, hygienia) vaikuttavat suolistobakteeristoomme ja voivat sitä kautta aiheuttaa sairauksia tai lisätä immuunivastetta, joka puolustaa meidän elimistöämme sairauksilta.

Neuvolassa kehoitetaan raskauden aikana syömään foolihappoa. Aivan oikein, mutta toimiiko tämä kaikilla? Foolihappo on folaatin synteettinen muoto ja monella suomalaisella on MTHFR geenimutaatio, jolloin foolihappo ei pääse muuntumaan aktiiviseksi folaatiksi ja siitä ei ole kenellekään mitään hyötyä. Päinvastoin siitä voi olla haittaa, sillä se tukkii elimistön folaattireseptorit niin, että aktiivinen folaatti, jota saamme esimerkiksi vihreistä kasviksista, ei pääse vaikuttamaan laisinkaan. Käyttäkää siis vain aktiivisessa muodossa olevaa folaattia, joka tunnetaan myös nimellä metyylifolaatti.

Mitä folaatin puutos voi saada aikaan?

Äidillä

  • heikentynyttä geenien ilmentymistä
  • makrosytaarista anemiaa
  • väsymystä, masennusta
  • toistuvia keskenmenoja
  • homokysteiinin nousua
  • kielen kipeytymista tai tulehdusta kielen pinnan irtoamisesta
  • ientulehdusta
  • neuropatiaa
  • kohdunkaulan dysplasiaa
  • hengenahdistusta
  • hyperpigmentaatiota tai/ja linea nigra (vatsan päälle tuleva tumma vertikaalinen viiva raskauden aikana)

Sikiölle

  • heikentynyttä kasvua
  • midline deffects (valitettavasti en löytänyt suomenkielelle oikeaa vastinetta, mutta mm. kieli-suulakihalkio kuuluu tähän ryhmään)
  • kehitysviiveitä
  • hermostoputken vikoja
  • makrosytaarista anemiaa
  • methylaation puutosta
  • riski autismille.

Hoidetaan ne juurisyyt, ei oiretta!

Mutta sitten päivän toiseen aiheeseen, jonka piti kreikkalainen lääkäri Aristo Vojdani. Dr Vojdani on tehnyt lukuisia tutkimuksia yhdessä poikansa kanssa ja nyt viimeisimpiä tutkimusaiheita hänellä ollut alzheimer ja beta-amyloosit. Näistä tulemme kuulemaan vielä lisää ja itsekin uskon, että jossain vaiheessa tuo alzheimerin tautikin luokitellaan autoimmuunisairaudeksi. Vojdanin luennon aiheena oli laboratoriotulkintojen rooli ympäristötekijöiden selvittämisessä autoimmuunisairauksissa.

Kun IgG luokan vasta-aineet nousee, pitäisi herätä kysymys: Miksi? IgG on agressiivinen ja elimistöllä on syytä puolustaa elimistöä joltain: ruoalta, patogenilta jne. Myös RF eli reumafaktori on IgG vasta-aine. Reumafaktorin noustessa, elimistö pyrkii puolustamaan itseään joltain ulkoiselta tekijältä, joka pitäisi selvittää. Ei lyödä vain ”laastaria” päälle ja laskea tulehdusta lääkkein, sillä tuho ja puolustus elimistössä jatkuu koko ajan.  Yllämainittu folaatin puute johtaa metylaation puutteeseen ja yhdessä ympäristötekijöiden kanssa aktivoi kehon hyökkäämään kohdekudoksia kohtaan, muodostaen antigeenejä, aiheuttaen immuunireaktion ja vasta-aineiden tuotannon johtaen lopulta autoimmuunisairauteen.

Miksi kaksosista sairastuu vain toinen, vaikka he olisivat identtisiä, jolloin heillä on identtinen genomi?

On totta, että toisiin sairauksiin geenit vaikuttavat paljon enemmän kuin toisiin. Mielenkiintoista on, että esimerkiksi identtiset kaksosilla on liki 60% todennäköisyys sairastua Crohnin tautiin, jos heillä on sille altistavat geenit, mutta ei-identtisillä kaksosilla tämä riski on vain 4%. Haavainen paksusuolen tulehdus, joka on myös tulehduksellinen suolistosairaus siinä missä Crohnin tautikin, niin identtisten kaksosten sairastumisriski on vain noin 6% ja ei-identtisillä kaksosilla 0%. Tämä selittää sen, että haavaisessa paksusuolen tulehduksessa ympäristötekijöillä, ravitsemuksella ja suoliston kunnolla on suurempi merkitys kuin olemassa olevilla geeneillä.  Muista sairauksista samanlaista vertailua alapuolella.

Kuinka moni teistä autoimmuunisairaista on kuullut lääkäriltä, että vasta-aineita ei tarvitse mitata, kun ne on kerran todettu korkeiksi ja sairaus voidaan diagnosoida? Lääkärit väittävät potilailleen, että tauti on elinikäinen ja sille ei voi mitään. Sen tuomia oireita voidaan kyllä hoitaa lääkkein, mutta millään muulla ei ole merkitystä. Itse sairastuin liki 20 vuotta sitten Sjögrenin syndromaan, jolloin tumavasta-aineet, ENA-vasta-aineet, SSA/SSB molemmat positiiviset eli kaikki viittasi siihen, että Sjögren syndroma on ja ainutlaatuinen sellainen. Suussa vielä tulehdus pahimmalla asteella, että epäilyä ei ollut. Sen koommin ei ole minulta vasta-aineita mittailtu, mitä sitä mittaamaan kun sairaus on ja pysyy… Dr Vojdanin mukaan Sjögrenin syndromassa vasta-aineet pitäisi mitata 7 vuoden päästä sairauden toteamisesta, joka kertoo sairauden sen hetkisestä tilasta. Geenejäsi et pysty poistamaan, mutta pystyt saamaan sairautesi remissioon oikealla hoidolla ja sen remission kertovat vain vasta-aineet.

Minkä takia jotkin ruoka-aineet aiheuttavat sitten elimistössä immuunireaktion?

Otetaan esimerkinä maapähkinä (joka ei ole edes pähkinä, vaan herneen maanalainen osa eli silloin palkokasvi). Maapähkinän proteiini on kontaminoitunut pestisidien, raskasmetallien ja alfatoksinien kanssa. Kun ruoansulatusentsyymi pilkkoo nämä proteiinit, muodostuu monia ei-pilkkoutuneita aminohappoja ja peptidejä, jotka aktivoivat immuunivasteen ja aiheuttavat tulehdustekijöitä elimistöön, rikkoo suunkautta tulevan toleranssin ja aiheuttaa vasta-ainemuodostusta ruoka-aineelle. Tämän vuoksi moni pystyy syömään luomutuotettua ja puhdasta ravintoa, mutta myrkytetty ruoka aiheuttaa voimakkaita reaktioita. Samoin voi käydä esimerkiksi tonnikalan kanssa: tuore tonnikala sopii, mutta purkkitonnikala aiheuttaa oireita. Syynä on purkin alumiini ja mahdollisesti bisfenoli A.

Mitä ovat xenobiootit, joihin olen ainakin kertaalleen jo viitannnut? Xenobiooteista on alla kuva, jota on jopa vaikea suomentaa, kun ei kaikille löydy suomenkielistä vastinetta. Tutuimpina sieltä ainakin löytyy alfatoksiinit (tietyissa kasviksiksissa), formaldehydi, phalaatit, bisfenoli A, tetrakloorietyleeni, parabeenit, elohopeayhdisteet, raskasmetallit ja niiden seokset.

Muista hoitaa suutasi!

Vodjanin luento oli niin mielenkiintoinen, josta voisi nostaa vaikka kuinka paljon tekijöitä esille. Yhden hyvin hyvin tärkeän asian nostan vielä luennosta esille: suun terveys. Kun suussa on tulehdus, on se sitten karies, ientulehdus tai syventyneet ientaskut, on suussa silloin dysbioosi ja dysbioottista biofilmiä. Nämä vapauttavat toksiineja ja antavat ”avaimia” patogeenisten bakteerien lisääntymiselle ja aiheuttavat myös suolistossa dysbioosia. Suoliston dysbioosi vapauttaa lisää toksiineja, jotka heikentävät suoliston liitoksia aiheuttaen vuotavaa suolta.  Tämä tunnetusti aiheuttaa autoimmuunisairauksia, systeemisiä tulehduksia (kuten ateroskleroosia) sekä neurologisia oireita. Suussa olevat bakteerit, kuten myös angiinan aiheuttava Streptokokkus A, voi aiheuttaa suoraan neurologisia vaurioita, koska sillä on suora yhteys nenä-suunontelosta aivoihin.

Huh, huh. Tässä tuli jo niin pitkä postaus, että taidan jatkaa kakkospäivän mielenkiintoisia asioita toisessa postauksessa. Tässä jo vähäksi aikaa pureskeltavaa autoimmuunisairauksien parissa.

 

 

20180531_080937

Kuulumisia päämajalta

Blogissa ollut pitkän aikaan tosi hiljaista, mutta syynä ollut kevään kova kiire. Aikaa ei ole löytynyt kirjoittamiselle, vaikka asiaa olisi kuinka paljon. Nyt kuitenkin kotiuduin eilen jenkeistä, jossa olin IFM:n (The Institution For Functional Medicine) vuosittaisessa konferensissa ja tänä vuonna aiheena oli autoimmuunisairaudet; Solving the Puzzle of Autoimmunity: The Interplay of Gut, Genes, and Environment

Meitä suomalaisia oli paikalla 5, joista 2 lääkäriä ja muut ravitsemusalan ammattilaisia/hoitajia. Suomalaisten saaminen yhteen samaan aikaan tuntui olevan mahdottomuus ja siksi ei meidän porukasta tällä kertaa ole kuvaa :D. Jenkeistä osallistujia oli luonnollisesti eniten, kun olimmehan USAssa ja Kanada naapurimaana myös hyvin edustettuna.  Eurooppalaisista ruotsalaiset ovat olleet aina ahkerimpia konferenssissa kävijöitä ja meidän pitäisi ottaa mallia naapurimaastamme 😉 Kaiken kaikkiaan konferenssissa taisi olla 2000 osallistujaa ja oli kaikkien aikojen suurin IFM:n konferenssi.

Konferenssi kesti kolme päivää ja ensimmäisenä päivänä kaikilla oli sama ohjelma. Kahtena seuraavana päivänä piti valita, mitä luentoja haluaa mennä kuuntelemaan ja se ei ollut helppo tehtävä. Olisin mielellään kuullut vaikka kaikki, mutta silloin olisi pitänyt konferenssin kestää pari viikkoa 😀 Poimin teille tähän tekstiin nyt mielenkiintoisempia asioita, joita konferenssin aikana käsiteltiin ja tulen käsittelemään asioita sitten tarkemmin autoimmuunisairauksiin keskittyvässä verkkokurssissa, joka on työn alla. Mahdollisesti myös kirjoittamaan blogipostauksia, jos vain aikaa liikenee 😉

Vauvaiän merkitystä ei voi liikaa korostaa

Konferenssi alkoi jo mielenkiintoisella  lääkäri Alessio Fasanon luennolla: Autoimmunity: The Interplay Between Genes And Enviroment. Dr. Fassano toimii mm. pediatrian professorina Harvardin yliopistossa sekä tutkijana mm. immunologian ja keliakian tutkimuskeskuksessa, joten ihan ”turhia” puhujia ei konferenssissa ollut.

Fasanon luennoi siitä, mitä tarvitaan autoimmuunisairauksien syntyyn: geenit, ympäristötekijät, kuten ravitsemustekijät, toksiinit, rokotteet ja infekiot, lisääntynyt suoliston läpäisevyys, immuunireaktio ja mikrobiomin muutokset. Näistä kolme viimeistä ovat vuoropuhelussa toistensa kanssa ja vaikuttavat toinen toisiinsa. Mutta myös ihmiset genomi ja bakteerit ovat vuoropuhelussa keskenään eli toisin sanoen bakteeristo vaikuttaa meidän genomiimme ja genomi bakteeristoon.  Mutta myös ympäristötekijöistä etenkin ruoalla vaikutamme bakteeristoon. Fasano vertasikin genomiamme pianoon, joka on pysyvä. Pianoa  voi soittaa kuitenkin monta eri soittajaa eli monelaiset bakteeristot. Pianolla voidaan soittaa myös monia eri tyylilajeja, jotka taas vastaavat elämäntyyliämme ja elintapojamme. Nämä kaikki vaikuttavat siihen, mikä on lopputulema ja mikä on terveytemme tila. Me emme ole geeniemme ”vankeja”, me voimme itse vaikuttaa niihin ja paljon.

Fasano myös pediatrina (lastenlääkäri) korosti sitä, että 1000 ensimmäisellä elinpäivällä on valtava merkitys siihen, mikä on loppuelämän terveydellinen tila. Äidin roolilla on suuri merkitys niin raskauden kuin imetyksen aikana ja kaikki äidin muutokset muuttavat lapsen mikrobiomia.  Kaikki alkaa raskaudesta ja syntymästä, johon vaikuttaa syntymätapa, mutta jo äidin raskauden aikainen ravitsemus, infektiot ja antibioottien käyttö. Nämä luovat pohjan lapsen mikrobiomille, jonka hän saa syntymänsä aikana. Mutta vaikka lapsi olisi syntynyt sektiolla, äiti saanut antibiootteja raskauden aikana tai synnytyksessä tai ruokavalio olisi ollut hieman heikommalla tolalla, voidaan lapsen tilaan vielä vaikuttaa probiooteilla ja prebiooteilla ja pyrkiä kääntämään bakteerikanta paremmaksi.  Jos tätä ei tapahdu, johtaa se dysbioosiin ja sitä kautta suoliston lymfosyyttisen kudoksen (GALT) epäasianmukaiseen kypsymiseen. Tästä seurauksena yhdessä geneettisen taipumuksen kanssa johtaa tulehduksellisiin tekijöihin aiheuttaen ruoka-aineille reagointia ja johtaen kroonisiin sairauksiin.  Mitä aikaisemmin mikrobistoon puututaan, sitä parempi, sillä ensimmäisen ikävuoden loppupuolella lapsen mikrobiomi on muuttunut jo yhtenäisemmäksi aikuisen ruoansulatuskanavan mikrobiomin kanssa.

Toinen luennoitsija oli Maureen M. Leonard, joka johti CDGEMM tutkimusta. Tutkimus tutkii tekijöitä, jotka vaikuttavat keliakian puhkeamiseen ja tutkimuksen kohteena ovat vauvat ja taaperot. Tutkimusta tehdään edelleen, mutta hän esitteli tämän hetkisiä tutkimustuloksia. Yhteenvetona tämän hetkisistä tutkimustuloksista. Hän totesi että imeväiset voivat olla tulevaisuudessakin tärkeä ryhmä, kun tutkitaan tulevaisuuden aineenvaihdunta- ja immuuniterveyttä, ympäristölliset tekijät ovat tutkimuksen kohteena monimutkaisia ja tarvitaan laajempia tutkimuksia vielä selvittääkseen imeväisten genomin, ruokavalion ja mikrobiomin yhteyttä kroonisten immuunipohjaisten sairauksien kehittymiseen.

Suolistosta se kaikki lähtee…

Helen Messierin (PhD, MD) luennosta ”Big Data, Translational Science, and Systems Medicine: Making Sense of Transcriptomics, Metabolomics, and Autoimmunity” nostaisin esiin yhden merkittävimmistä asioista suoliston kunnostamisen suhteen: byturaatti eli voihappo. Tästä olen nyt viime aikoina puhunut asiakkailleni paljon ja en suotta. Alla oleva kuva kertoo paljon. (Suomennos alapuolella)

 

Butyraatti eli voihappo on tärkeä,  koska se

  • vaikuttaa suoliston terveyteen
  • on anti-inflammatorinen ja tasapainottaa immuuniteettiä
  • supressoi karsinogeenejä
  • vaikuttaa hermosolujen terveyteen, pitkäikäisyyteen
  • apuna painonhallinnassa ja vaikuttaa kylläisyyteen
  • auttaa insuliinitasapainossa
  • tasapainottaa ravitsemusta, korjaa alkoholin aiheuttamia vaurioita
  • tasapainottaa mikrobiomia

Miten sitten saamme lisää butyraattia?

  • Probiootit ja prebiootit, fermentoidut valmisteet (hapankaali, kimchi, kefiiri…)
  • ruokitaan omaa bakteerikantaa: marjat, vihannekset, kuidut, täysjyvävilja, palkokasvit jne. Paljon kasvikunnan tuotteita oman ruokavalion rajoissa.
  • Butyraattia on myös valmisteena, mutta sitä ei juurikaan Suomessa ole käytössä. Kokemuksen pohjalta voin sanoa, että ruokavaliolla saadaan todella paljon tilannetta paremmaksi!

Ruokavalio autoimmuunisairauksien hoidossa

Lääkäri Terry Wahls, joka palkittiin myös tänä vuonna Linus Pauling palkinnolla, luennoi otsikolla: ”Autoimmunity and The Role of Food” eli ruoan vaikutuksesta autoimmuunisairauksissa. Dr Walsh on itse saanut MS-tautinsa remissioon ruokavalio avulla. Vaikka hän on kehittänyt oman ”The Wahls Protocol”, puhui hän myös muista ruokavalioista, joilla on tutkimusten mukaan saatu hyviä tuloksia autoimmuunisairausten hoidossa. Omia potilaitaan hän kehoittaa olemaan 3 kk:tta viljattomalla, maidottomalla, sokerittomalla ja paljon vihanneksia sisältävällä ruokavaliolla (vaihtoehtoisesti gluteeniton kasvisruokavalio) ja sen jälkeen kokeilemaan uusia ruokia mukaan yksi kerrallaan (gluteenin ja maidon pitämään poissa koko ajan).  Tämä ruokavalio on suhteellisen turvallinen ja on usein ollut jo itsessään hyvin toimiva. Liian rajoitetun ruokavaliossa on vaarana se, että potilas sairastuu ortoreksiaan tarkkaillessaan liikaa syömisiään.

Dr Walsh teki tutkimuksen, jossa ”dietti”ryhmä söi  päivän aikana 6 kuppia (á 2.4 dl) kypsennettynä tai 3 kuppia raakana vihreitä vihanneksia,  3 kuppia värikkäitä juureksia/hedelmiä/vihanneksia/marjoja ja 3 kuppia rikkipitoisia kasviksia, kuten sipuleita, sieniä ja kaaleja.  Lihan piti olla luomua, ruoholla ruokittua tai villiä ja sitä tuli syödä vähintään 4 unssia (noin 110 g).  Hän kehoitti käyttämään myös 2 rkl omega-3 rasvahappoja (kalaöljyä). Ruokavaliossa oli tarkoitus välttää gluteenipitoisia viljoja, maitotaloustuotteita sekä kananmunia. Toinen ryhmä söi USA:n ruokasuositusten mukaan. Tulokset puhuvat puolestaan: Wahlsin ruokavalio pesi USA:n ruokavalion 6-0.

Vältä toksiineja, ne ovat pahoja

Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä päivän luennoitsijana oli lääkäri Robert Rountree, joka valoitti jo omalla persoonallaan. Dr Rountree on toksiiniasiantuntija ja sain kuulla häntä lisää vielä seuraavina päivinäkin.

Tupakan savu on yksi suurimmista autoimmuunisairauksien riskitekijöitä. Tähän on huomioitava myös passiivinen tupakointi, jolle moni on saattanut altistua lapsuudessa, parisuhteessa, työpaikalla jne.  Tutkimusten mukaan teollisella alueella asuvat ihmiset sairastuvat herkemmin autoimmuunisairauksiin, kun kaukana teollisuudesta asuvat. Hän myös esittää hypoteettisen kysymyksen: alkavatko autoimmuunisairaudet suolistosta vai keuhkoista? Monilla mm. reumaattisia sairauksia sairastavilla ihmisillä on löytynyt tutkimuksissa keuhkoista asbestia, piidioksidia/kvartsia, kivipölykeuhkoa, jotka johtavat autovasta-aineiden nousuun ja vahingoittavat kudoksia.

Mutta mitä yhteistä sitten on ympäristön pölyillä, toksiineilla, infektioilla ja epäterveellisillä ruokavaliolla tai tavoilla?  Ne lisäävät tulehdusta ja vapaita radikaaleja, jotka vahingoittavat kudoksia, vahingoittavat solujen liitoksia ja/tai muuttavat DNA:ta sekä ”matkivat” kudosta,  mikä rikkoo immuunitoleranssia (esim. vasta-ainemuodostus). Yleisesti teollisessa ruoassa käytetyt ruoka-aineet kuten glukoosi, suola, liuottimet, emulgointiaineet, gluteeni ja nanopartikkelit lisäävät suoliston tiiviiden liitosten vuotamista. Suoliston vuotaminen aktivoi autoimmuunireaktion syntymisen.

Voit siis välttää kemikaaleja parhaasi mukaan välttämällä muoviastioita, käyttämällä vain luomukosmetiikkaa, suosimalla luomua ruoassa, välttämällä tupakansavuja ja muita myrkkyjä jne. Faktahan on se, että toksiineja emme pääse pakoon, jos emme asu pienessä boksissa eristettynä, mutta voimme itse omalla käytöksellämme vaikuttaa siihen, kuinka paljon toksiineja itse saamme.

Toksiineista jenkkilässä: tällaisia kylttejä oli siellä paljon…

Tässä konferenssipäivän nro 1 kuulumisia. Toisen ja kolmannen päivän kuulumisista pyrin bloggailemaan heti kun vaan aikaa liikenee.

 

stressi

Katsaus menneeseen ja tulevaan

Viimeisestä blogikirjoituksesta on kulunut jo useampi kuukausi, mutta syynä tähän ollut erittäin kiireinen ja tiukka aikatauluinen syksy. Syksyn mittaan ollut koulutuksia toisensa perään, mutta vain palvellaakseni teitä paremmin ensi vuoden puolella. Jos kevät tulisi rauhallisemmin tuulin ja ehtisi myös blogia säännöllisemmin kynäilemään.

Mitä vuoteen 2017 mahtuikaan…

Vuosi 2017 oli Omppupolulla muutoksen vuosi, kun keväällä vihdoin sain mahdollisuuden panostaa ainoastaan yrittämiseen jättäen kaupungin terveyskeskustyön historiaan. Ahtaat kaavoihin tungetut terveydenhuoltomallit olivat ahdistaneet minua jo pitkään ja nyt minulla on mahdollisuus auttaa kaikkia parhaan osaamiseni mukaan, ei sen mukaan, mitä ”yläkerrasta” sanellaan tai mikä on tämän päivän trendi.

Vuonna 2017 starttasi myös vanhemmille suunnatut vauvahierontakurssit. Vuoden aikana 49 vauvaa äiteineen (ja oli muutama isäkin joukossa) kävivät hakemassa opit vyöhyketerapeuttiseen vauvahierontaan. Ihania onnistumisia ja palautetta tuli vanhemmilta mm. seuraavaa:

”Meillä hieronnan vaikutus näkyy päiväviihtyvyydessä ja yöunissa. Kurssin vikan kerran jälkeisenä yönä nukuttiin 4h+4h+2h ja viime yönä, kun olin aamulla hieronut, nukuttiin pisimmillään 5h pätkä, joka on vauvalle (9vko) enkka! Tervemenoa koliikki 

Kevään aikana aloitin myös ravintovalmennukset Helsingin Antioksidanttiklinikalla. Antioksidanttiklinikan tiiviin yhteistyön ansiosta olen pystynyt antamaan asiakkaille parempaa palvelua, kun lääkäreiden konsultaatiot toimivat, vaikka lääkäreille ei olisikaan aikoja. Saumaton yhteistyö lääkäreiden kanssa ja älytön tieto taito, joka klinikan sisällä siirtyy ammattilaiselta toiselle, on tuonut työhöni aivan uutta nostetta ja asiakkailtakin tullut kiitosta yhteistyön toimivuudesta. Antioksidanttiklinikan kaltaisia lääkärikeskuksia saisi olla useammassa kaupungissa. Ravintovalmennuksiin liittyen sain koko vuoden olla myös FLT ravintovalmentaja – asiantuntijana lääkäri Olli Sovijärven Vatsa Kuntoon -valmennuksissa.

Kesän jälkeen toinen vastaanottopisteeni muutti Malmille ElonAskeleen Hyvän Olon Keskukseen, jonne myös siirtyivät vanhempien vauvahierontakurssit. Hoitola on helmi keskeisellä paikalla Malmia, jossa ravintovalmennnuksen ja vyöhyketerapeuttisen vauvahieronnan lisäksi löytyy mm. hierojia, kosmetologi, vyöhyketerapeutteja, energiahoitajia ja imetysohjausta. Jokaiselle jotain ja koko perhe tulee hoidettua saman katon alla 🙂 Näin loistavassa ammattitaitoisessa porukassa on ilo työskennellä ja kuten Antioksidanttiklinikallakin, niin ElonAskeleellakin täydennämme toistemme osaamista ja asiakas saa parasta mahdollista hoitoa <3

Ehdinpä alussa kertomaan, että olen ollut koko syksyn ”koulun penkillä”. Itse asiassa koulutusputki alkoi jo kesästä ja jatkui koko syksyn. Kesän ja syksyn aikana opin lisää lasten ravintovalmennuksesta, sain diplomin DUTCH hormonitestin käyttökoulutuksesta, josta postasinkin Facebook-sivuille aiemmin, kouluttauduin Nordicin DNA-testien tulkitsijaksi sekä kävin imetysohjaajakoulutuksen. Mukaan mahtui myös pienempiä yhden päivän koulutuksia mm. MDD terveyspalveluiden ja Astriksen järjestämänä liittyen heidän tarjoamiinsa testeihin ja niiden avulla hoitamiseen. Uuden vuoden alla palautin myös viimeiset tehtävät urheiluravitsemuksen perusopinnoista (30 op) ja nyt vain todistusta odotellessa 🙂

Mitä Omppupolulla on tiedossa vuonna 2018?

Palveluvalikoimani kasvaa vyöhyketerapeuttisen hieronnan osalta mukaan tulee myös raskaushieronta, josta olen alkuvuoden aikana käymässä koulutuksen. Tästä tulen kertomaan lisää heti, kun pätevyys on hankittu. Myös vyöhyketerapeutin ammatti on haaveissa ja mahdollisesti nekin käynnistyvät tulevan vuoden aikana, jolloin hoitorepertuaari laajenee vauvasta vaariin 🙂 Imetysohjaajakoulutuksen myötä ensi vuoden puolella alkaa myös imetysohjaukset ja siitäkin tulee tietoa heti, kun saan konseptit hiottua kuntoon.

Ravintovalmennuspuolella ensi vuoden tarjontaan tulee lisäksi mm. DNA geenitestien tarjoaminen asiakkaille. Geenitestit ovat loistava mahdollisuus kurkata omaan geeniperimään ja optimoida sitä kautta omaa terveyttään. Nordicin geenitestit voivat antaa tietoa juuri sinulle oikeanlaisesta ravinnosta ja elämäntavoissa ja auttaa paremmin mm. ehkäisemäänn urheiluvammoja, laihtumaan, suojelemaan itseään hormonaalisilta syöviltä sekä suojelemaan verisuonesi terveyttä. On tietenkin sanomattakin selvää, että ravitsemuksella ja elämäntavoilla pystyy optimoimaan jo paljon ilman erillsiä testejä, mutta joskus ne ei yksistään riitä ja pitää selvitellä enemmän.

2018 aikana tulen viimein toteuttamaan AIP verkkovalmennuksen. Sen aikatauluista en vielä puhu enempää, mutta projekti ollut jo niin kauan työn alla, että viimein pääsen auttamaan paremmin autoimmuunisairaita laajemmin kuin pelkän Facebook-ryhmän avulla. Facebook-ryhmä on kasvanut vuoden aikana todella paljon ja vertaistuki aivan loistavaa, kiitos siitä ryhmäläisille. <3 Nyt ryhmässä on 1725 jäsentä, joka on huikea luku!

Jotta suutarin lapset ja suutari ei aina jäisi ilman niitä kenkiään, on oman terveyden mittaaminen, biohakkerointi ja optimointi ponkaissut uuteen nousuun. Tästä tulen teille vielä kertomaan lisää tulevaisuudessa, kun paljastan, mitä testien avulla voi saada selville. Asioita, joita ette ehkä itsekään koskaan ole voineet kuvitellakaan.

Tehdään vuodesta 2018 hyvinvoinnin ja terveyden vuosi. Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

stressi

Raakaa, raakaa, enemmän raakaa…

Postailinkin tuossa eilen Instagrammissa, kuinka aina se terveellinen herkku ei olekaan kaikille kuitenkaan sopiva ja terveellinen. Mistä on siis kysymys?

Raakakakku tehdään nimensä mukaisesti raaoista ainesosista. Mitään aineksia ei ole kuumennettu, jotta raaka-aineiden kaikki ravintoaineet olisivat mahdollisimman hyvin jääneet talteen. Raakakakkujen massa on hyvin usein cashewpähkinää tai avokadoa, jotka tekevät täytteestä pehmeän kermaisen. Näissä molemmissa raaka-aineissa on paljon FODMAP hiilihydraatteja, jolloin niiden syöminen aiheuttaa vatsassa ikäviä tuntemuksia ja pörinöitä ärtyneestä suolesta kärsivien keskuudessa. Pähkinät ovat myös usein allergisoivia, mutta eivät myöskään kuulu autoimmuuniruokavalioon, jos sellaista sattuu noudattamaan.  Raakakakuissa käytetään myös usein paljon sokeria ja vaikka tämä ei olekaan valkoista puhdistettua sokeria, voi se aiheuttaa oireita dysbioottiselle suolelle. Raakakakkujen makeutusaineena käytetäänkin usein kuivattuja hedelmiä (joista suuri osa myös FODMAP), hunajaa (FODMAP), agavesiirappia (FODMAP, lisäksi pelkkää fruktoosia), kookossokeria/siirappia tai vaahterasiirappia. Onneksi mahdollisuudet ovat rajattomat raakakakkujen suhteen ja ainesosia pystyy helposti muokkailemaan hyvinkin laajalla skaalalla kun vaan mielikuvitusta riittää. (Itse en ole hallinnut näitä raakakkuja 🙂 )

Raakaruoka yleensä muutenkin mielletään terveelliseksi kaikin puolin ja sitä se ehdottomasti onkin. Etenkin jos vielä puhutaan elävästä raakaravinnosta, jossa kasvisruoka saadaan mm. idättämällä ja versottamalla vielä ravintorikkaammaksi ruoksi. Tämäkään ei kuitenkaan kaikille sovi. Toiset kokevat kylmän ruoan etenkin kylmänä vuoden aikana aiheuttavan palelua ja energiattomuutta. Jos vatsa on kamalan huonossa kunnossa, ei elimistö jaksa välttämättä pilkkoa raakaravintoa, jolloin ruoka tulee läpi sulamattomana, jonka saatat havaita vessareissullasi. Sulamaton ruoka ei ruoki hyvää bakteerikantaamme, koska jos et sinäkään saa siitä ravinteita irti, eivät saa myöskään bakteerimme.

Kenelle sitten voi suositella raakaruokaa, elävää raakaravintoa ja näitä ihania terveysherkkuja? Kaikille, ehdottomasti. Mutta missä muodossa ja mitä, on merkittävä asia. Mikäli ruoansulatus on huono, en suosittele siltikään jättämään raakaruokaa, sillä raa’assa ravinnossa on elinvoima, entsyymit, vitamiinit ja mineraalit tallella. Raakaravinnon tulee kuitenkin pilkkoutua ja imeytyä, ennen kun se voi olla sinulle hyväksi. Paras tapa saada imeytettyä ravinteet on mehustus. Mehustaessa ravinnosta jää karkea kuitu pois, joka hidastaa imeytymistä ja voi olla ruoansulatukselle se kova pala. Mutta koska mehussa ei ole niitä kuituja, jotka tasaavat verensokeria, on järkevintä mehustaa paljon vihreitä ja maanpäällsiiä ja käyttää hedelmät sekä maan alla kasvavat juurekset pienempään rooliin mehun teossa (30% aineksista), koska nämä sisältävät paljon sokeria.

 

Smoothiet on toinen hyvä vaihtoehto saada raakaravintoa, jota ei muuten pystyisi syömään. Smoothiet saattavat myös monia herkkävatsaisia ärsyttää, mutta tähänkin on syynsä. Smoothiet herkästi nielaistaan vauhdilla, jolloin ruoansulatus ei ehdi sitä työstämään riittävästi. Smoothieen on myös helppo pistää paljon eri raaka-aineita sekaisin, jolloin ruoasulatus saattaa kuormittua liiallisesta ravintoainemäärästä ja pysäyttää ruoansulautuksen. Smoothieta tehtäessä kannattaisikin kiinnittää huomiota yksinkertaisuuteen (yksi marjalajike, yksi hedelmä, joka ei ole pakollinen, yksi vihreä, yksi kuidun lähde, yksi rasvan lähde ja yksi proteiinin lähde, jos haluat lisätä proteiinia), jos vatsa ei ole hyvässä kunnossa ja smoothieta rakentaessa miettiä, kuinka paljon söisit kyseisiä aineksia, jos ne olisivat sinulla lautasella kokonanisena. Tällöin ruoansulatukselle ei aiheuteta turhaa kuormitusta liian suurella ruokamäärällä. Smoothie on myös hyvä ”pureskella”, jolloin syljen ruoansulatusentyymit jo pääsevät sekoittumaan ruokamassaan ja aloittavat ruoansulatuksen.  Tähän ongelmaan on ratkaisuna myös ns smoothiebowl eli smoothiekulho, jossa veden määrää pienentää ja tekee smoothiesta lusikoitavan.

Päivän aterioista vähintään 50% olisi hyvä olla raakaruokaa jossain muodossa. Raakakakutkin voi sisällyttää tähän määrään, mutta suosittelen niitä syömään korkeintaan vain palan päivässä tai harvakseltaan, etenkin jos suolistosi on dysbioottinen (bakteerikanta pielessä) ja olet varmistanut, että raaka-aineet varmasti sopivat sinulle aiheuttamatta mitään oireita.

stressi

Öljy täynnä hyvää – punainen palmuöljy

Maaseudun tulevaisuus kirjoitti keväällä 2017: ”Palmuöljy voi aiheuttaa syöpää. … Palmuöljy ei ole itsessään haitallista, mutta ongelmat liittyvät sen puhdistamiseen kuumentamalla öljy 200 asteiseksi. Kuumennus pilkkoo rasvoja muiksi yhdisteiksi, kuten  GE:ksi, 3-mcpd:ksi ja 2-mdpd:ksi. Ne ovat eläinkokeissa aiheuttaneet munuaisvaurioita… ’On riittävästi todisteita siitä, että palmuöljyn glysidoli (GE) aiheuttaa syöpää’ ”. Tätä puhdistettua palmuöljyä on kuitenkin lukuisissa elintarvikkeissa myös suomalaisilla hyllyillä: eineksissä, kekseissä, pikaruoassa, margariineissa, jopa äidinmaidonkorvikkeissa! Elintarvikkeisiin tämä haitallinen palmuöljy naamioituu nimellä ”kasviöljy (palmua), palmurasvaa, palmuydinöljyä, palmujauhetta, palmuoleiinia…”

”Ongelma koskee kaikkia puhdistettuja elintarvikeöljyjä, jotka sisältävät samoja rasvahappoja, mutta palmuöljyllä pitoisuudet nousevat vaarallisen korkeiksi, EFSA toteaa. Kylmäpuristetut öljyt ovat turvallisia.” Myös palmuöljyä on saatavissa kylmäpuristettuna öljynä; punaisena palmuöljynä. Nyt varmaan kysymys herääkin, että eikö se ole vaarallista verisuonille, koska sisältää tyydyttynyttä rasvaa?

lähde: pixabay

Palmuöljy sisältää lauraattia, palmitaattia sekä myristaattia (onkohan oikein suomennettu?), jotka kaikki lasketaan tyydyttyneisiin rasvoihin. Lauraatti nostaa LDL kolesterolin määrää, mutta myös HDL kolesteolin määrää. Valitettavasti nämä LDL partikkelit ovat niitä pienempiä partikkeleita, jotka helposti sokeroituessaan ja hapettuessaan takertuvat verisuonien seinämiin.  Mutta suurin osa palmuöljyn rasvasta on kuitekin palmitaattia, joka on tärkeä rasva hormonien muodostukselle. Se myös sisältää myristaattia, joka vaikuttaa solujen väliseen viestintään sekä immuunipuolustukseen, joten kolesteroliasia on pieni juttu, mikäli ei ole familiaarista hyperkolesterolemiaa (perinnöllistä) ja huolehtii verensokeritasapainosta ja antioksidanteista, (joita tulee jo öljystä itsestään), sekä omega3 rasvahapoista.

Mutta mitä tulee antioksidantteihin, on punainen palmuöljy niitä pullollaan.  Punainen palmuöljy sisältää vitamiineista runsaasti E-vitamiinia. E-vitamiiniahan on sekä tokotrienoleita että tokoferoleita. Palmuöljy sisältää kumpaakin muotoa, jolloin on biologisesti aktiivisempaa kuin se, että olisi vain toista muotoa. Punaisen värinsä palmuöljy saa karotenoideista, A-vitamiinin esiasteesta. Karotenoideja palmuöljyssä on enemmän kuin tomaatissa ja porkkanassa ja koska kyseessä on öljy, on se myös paremmin imeytyvämmässä muodossa. Mutta mihin me tarvitsemme näitä vitamiineja ja karotenoideja?

Betakaroteeni

lähde: acikgunluk.ne

Betakaroteeni kuuluu karotenoideihin, jotka ovat keltaisia, oransseja ja punaisia kasvipigmenttejä sekä voimakkaita antioksidantteja, joita esiintyy kasvikunnan tuotteissa. Betakaroteeni on A-vitamiinin esiaste, jonka elimistö voi muuttaa A-vitamiiniksi, mutta vaatii sinkkiä vapautuakseen maksasta.  A-vitamiini ja betakaroteeni vaikuttavat mm. ihon ja limakalvojen hyvinvointiin sekä näkökykyyn. Koeputkiolosuhteissa on havaittu, että karotenoidit pystyvät estämään rasvan hapettumista. Betakaroteeni myös mm. suojelee ihoa UV-säteiltä ja edesauttaa ruskettumista.

Vaikka Betakaroteeni muuntuu A-vitamiiniksi, sen käyttö suurinakin annoksina on turvallista koska muuntuminen vähenee, jos elimistön A-vitamiinivarastot ovat täynnä. Suuret annokset saattavat värjätä ihon kellertäväksi, mutta keltaisuus poistuu, kun käyttö lopetetaan.  Protonipumpunestäjät eli ns. vatsansuojalääkkeet vähensivät yksittäisen betakaroteeniannoksen imeytymistä, mutta ei tiedetä vaikuttavatko ne ravinnosta saatujen karotenoidien imeytymiseen. Henkilöt, jotka säännöllisesti käyttävät kasvissterolia/stanolia sisältäviä margariineja, karotenoidien pitoisuus voi laskea jopa 10-20 prosenttia.

E-vitamiini

lähde: suuri vitamiiniopas

E-vitamiinit ovat rasvaliukoisia vitamiineja, jotka ovat elimistön tärkeimpiä antioksidantteja. Se suojelee solukalvojen yhdisteitä, erityisesti monityydyttämättömiä rasvahappoja radikaalien aiheuttamalta hapettumiselta. Se estää myös LDL hiukkasten hapettumista ja voi suojata kudoksia raskasmetallien myrkyllisyydeltä. Antioksidanttivaikutuksensa lisäksi E-vitamiini osallistuu immuunipuolustukseen, geenien ilmentymiseen ja aineenvaihdunnan prosesseihin. Alfatokoferoli ehkäisee proteiinikinaasi-C:n aktiivisuutta, joka mm. vaikuttaa solujen jakautumiseen ja erilaistumiseen sileässä lihaksessa.

Ihmisen elimistössä E-vitamiini toimii yhteistyössä muiden antioksidanttien, kuten C-vitamiinin, sinkin ja seleenin kanssa. Tutkimuksissa on saatu näyttöä riittävän E-vitamiinitason syövältä suojaavasta vaikutuksesta, etenkin yhdessä muiden antioksidanttien kanssa. E-vitamiinia on käytetty myös tuloksellisesti myös ihoja ja limakalvojen ärsytys- ja tulehdustiloissa osana muuta hoitoa.

Alentuneet E-vitamiinipitoisuudet voivat viitata rasvojen imeytymishäiriöön. Familiaarisessa hyåerkolesterolemiassa E-vitamiinin pitoisuudet ovat selvästi kohonneet. Lapsilla ja nuorilla (alle 19 v) E-vitamiinipitoisuudet ovat aikuisia matalammat.

Luonnonsuojelu ja vastuu

Ja monella varmaan vielä herää se kuuluisa kysymys palmuöljyn tuotannon ympäristöystävällisyydestä ja vastuullisesta tuotannosta. Bonred punainen palmuöljy, joka Suomen markkinoilla on, kertoo kotisivuillaan seuraavaa: ”Bonred punaisen palmuöljyn valmistaja on ollut edelläkävijä vastuullisen palmuöljyn tuotannossa. Vuonna 2008 valmistaja sai ensimmäisenä palmuöljyn tuottajana maailmassa RSPO sertifikaatin.” Lisää tuosta sertifikaatista ja mm. öljyn valmistuksesta voit lukea Bonredin kotisivuilta.

Tiesitkö muuten, että karotenoidi ja E-vitamiinipitoisuudet voit käydä mittauttamassa MILAn mineraalilaboratoriossa esim antioksidanttiklinikoilla.

stressi

Pinaattilettujen parhautta

Tavalliset ohjeet on helppo kääntää gluteenittomaksi muuttamalla jauhoja, mutta usein lettusista on tullut kuitenkin kovin jauhoisia ja ”gluteenittomuuden” on maistanut läpi, etenkin kun letun on pitänyt olla luontaisesti gluteeniton, maidoton ja munaton. Nyt vielä pyrin välttämään maissia, niin sen jättäminen pois perinteisistä maissi-riisijauhoseos letuista teki tilanteesta vielä hankalamman.

Helena Kemppainen blogissaan on mainostanut blogissaan durrajauhon erinomaisuutta tuomaan vehnäinen maku ja rakenne, joten päätinpä kokeilla tehdä letut durralla, riisijauholla ja arrowjuurijauholla. Arrowjuurijauho toimii samalla tavalla kuin tapiokatärkkelys, mutta tuo enemmän kuohkeutta taikinaan. Tätä ei valitettavasti taida saada Suomesta kun pienissä purkeissa, joten olen tilannut sitä iHerbistä. Se kuitenkin on ollut niin monessa AIP reseptissä, että pakkohan sitä oli saada. (Tämä ohje ei ole siis AIP sopiva). Kanamunaa ei välttämättä tarvitse taikinassa korvata millään, koska taikinaan laitoin psylliumia ja jauhot turvotessaan pitävät letut kasassa, mutta koska tein isoja lettuja ja halusin mukaan kuitenkin tekstuuria sekä proteiinia, lisäsin taikinaan naudan gelatiinia, joka myös toimii leivonnaisissa munan korvikkeena.

Itse tein tällä kertaa täytettyjä lettuja, jotka ovat lapsuudessa ollut meillä usein oiva iltapala. Nyt kaapissa ei sattunut olemaan muuta kuin purkki tonnikalaa, joten tein siitä ja riisistä täytteen. Muutenhan pinaattiletut ovat parhautta puolukkasurvoksen kanssa 🙂

Lettutaikinaan siis tuli:

5 dl kasvimaitoa tai puolet kermaa ja puolet vettä
200-250 g pinaattia (itse käytin babypinaattia, kun sitä sattui olemaan)
1 tl leivinjauhetta
vajaa 1 tl suolaa
1 rkl kirkastettua voita sulatettuna
vajaa 1 tl psylliumia
1 rkl great lakes gelatiinia (pun, purkki)
1 dl durrajauhoja
1 dl arrowjuurijauhoa tai tapiokatärkkelystä
1 dl vaaleita riisijauhoja

Tehosekoita pinaatti ja maito. Lisää muut ainekset ja anna turvota. Eri kasvimaidoissa on eroja ja myös eri valmistaijien jauhoissa ja psylliumissa. Jos taikina tuntuu liian löysältä, lisää jauhoja 1 rkl kerrallaan vuorotellen jauhojen kanssa, jotta niiden suhde säilyy. Jos taikina on taas liian paksua, lisää nestettä.  Paista öljytyllä pannulla.

Täytteeseen tuli:

1 prk tonnikalaa
2-3 dl keitettyä riisiä
povencen yrttimaustetta ja suolaa maun mukaan,

Keitä riisi ja sekoita siihen tonnnikala ja mausta. Kääri lettujen sisään ja nauti <3

Tämä samainen ohje toimii myös makeisiin lettuihin jättämällä pinaatin pois ja laittamalla taikinaan halutessaan 1 rkl kookossokeria. Meillä kotona on aina letut tehty ilman sokeria, sillä sokerin saa marjoista tai hillosta. Makeisiin lettuihin jauhoja piti laittaa merkittävästi enemmän, koska pinaatti myös sakeennutti taikinaa.

Itse sain makeat letut tehtyä tällä ohjeella:

2,5 dl kasvimaitoa
vajaa 1/2 tl psylliumia
vajaa 1/2 tl suolaa
1/2 tl leivinjauhetta
1 rkl kirkastettua voita
4 rkl durrajauhoa
4 rkl arrowjuurijauhetta
4 rkl vaaleita riisijauhoja

Ainekset sekaisin ja turvotus. Taikinasta itse paistoin pikkulettusia ja koska taikina jo niin rasvainen, ei tarvinnut lisätä pannulle enää rasvaa laisinkaan. Nautiskele tuoreiden marjojen kanssa, nyt kun niitä vielä saa.

stressi

Mikä ihmeen SS? Saksalainen sotilas vai Sjögrenin syndrooma?

Mitä sinulle tulee mieleen kirjaimista SS? Itse nämä kirjaimet vie mielikuvissa natsiajan saksaan, jossa niitä käytettiin lyhenteenä sanasta saksalainen sotilas. Ei se kaukaa ole haettua, kun puhutaan Sjögrenin syndrooma nimisestä sairaudesta. Kovin natsimainen ote hra Sjögrenillä tuntuu siinä kehossa olevan, johon pääsee asuttautumaan: kohtelee sitä huonosti ja tuhoaa mitä eteen sattuu. Ellei sitä kohtele hyvin. Anna sille oikeanlaista ravintoa, vähennä stressiä ja pidä itsestään ja samalla alivuokralaisesta hyvää huolta.

Mikä sairaus tämä SS sitten on?

Sjögrenin syndrooma on autoimmuunisairaus, joka kuuluu reumasairauksiin. Toisilla potilailla on myös reumaattisia tulehduksia ja reumafaktori voi olla veressä koholla. Näin minullakin sairauden todentamisvaiheessa, mutta sen koommin en ole niveltulehduksista kärsinyt. Kun nivelreuma perinteisesti iskee hampaansa nimensä mukaisesti niveliin tuhoten niitä, SS hyökkää limakalvoja ja rauhasia kohtaan. Tämä hieman yleistäen, sillä kohde voi olla muuallakin kehossa kuten juuri ne nivelet ja muut sisäelimet. Ja kun autoimmuunisairaus on autoimmunisairaus, voi se hoitamattomana johtaa toiseen taikka kolmanteenkin autoimmuunisairauteen. Monella Sjögren potilaalla voi sairauden kylkiäisenä olla mm. autoimmuuni tyreodiitti tai keliakia. Sekundaarisena Sjögren esiintyy taas nivelreumalle tai SLE:lle, mutta mistä sitä tietää, kumpi aina on muna ja kumpi kana. Lisää sairaudesta ja sen oireista löytyy mm. reumaliiton  tai Suomen sjögrenin syndrooma yhdistyksen sivuilta.

Onko sitten niin, että pitää altistua kohtaloon? Jos on todettu Sjögrenin sydrooma (tai muu AI-sairaus), niin pitääkö sitä jäädä vain odottelemaan seuraavaa ja seuraavaa komplikaatiota tai seuraavaa autoimmuunisairautta? Onko koko loppuelämä odottamista, mikä paikka minulta seuraavaksi hajoaa?  Jos näin haluat, niin kyllä. Itse en aio jäädä!

Perinteisesti sairastuneille määrätään lääkityksenä Oksiklorin, jonka sanotaan hidastavan sairauden etenemistä ja helpottavan niveloireita. Mutta koska kyseessä on lääke, on sillä omat sivuvaikutuksensa. Jokainen saa sitten lukemansa perusteella itse päätellä, onko sivuoireet merkittäviä vai ei. Muuten sairauteen ei ole lääkitystä vaan pyritään hoitamaan oireenmukaisesti eli perinteisen lääketieteelle niin tyypillisellä tavalla. Sjögrenin syndroomaa sairastava henkilö saattaa olla jopa 6 eri erikoisalan hoidossa (tai useammankin, jos vielä huonompi säkä käynyt), joista jokainen hoitaa sairautta oireenmukaisesti! Henkilöllä voi olla ruoansulatuskanavan oireita, joita hoitaa gastroenterologi, kilpirauhasen vajaatoiminta on endokrinologin hoidossa, niveltulehduksia hoitaa reumatologi, sydänoireita hoitaa kardiologi, virtsateiden sairauksiin puuttuu urologi ja gynekologi hoitaa vielä henkilön naistenvaivat! Kaikki siis hoitavat vain yhtä oiretta ja vaivaa huomioimatta asiakkaan kokonaisvaltaisuutta. Miksei voi olla autoimmunologia tai sjögrenistologia, joka osaisi hoitaa henkilön sairauden ja oireet kokonaisvaltaisesti ja yksilöllisesti?

Koska SS on autoimmuunisairaus, pätee senkin hoitamiseen yhtä hyvin AIP, josta on kirjoitettu aiemmassa blogipostauksessa.  Seuraavassa takerrun lisäksi muutamaan tyypillisempään oireeseen, joita SS aiheuttaa

Väsymys

Väsymyksen taustalta on aina ensin poissuljettava tietyt väsymystä aiheuttavat tekijät: kilpirauhasen vajaatoiminta, lisämunuaisen toiminta, B12-vitamiini ja Ferrit. Näiden kaikkien ollessa epätasapainossa, kokee henkilö usein voimakasta väsymystä. Koska kyseessä on autoimmuunisairaus, niin oireiden ollessa päällä, on kehossa koko ajan myös hiljaista tulehdusta, joka jo olemassa olollaan aiheuttaa väsymystä. Sen lisäksi ruoansulatus ei toimi kunnolla, ravintoaineet eivät pääse imeytymään ja elimistö ei saa riittävästi ravinteita tuottaakseen kunnolla energiaa ja väsymys pääsee yllättämään. Minkälainen on sairastuneen mitokondrioiden tila ja tuottavatko ne riittävästi energiaa, jota keho tarvitsee?

Limakalvojen kuivuus

Elimistöstä 50-70% on vettä ja ihminen tarvitsee vettä. Vesi vanhin voitehista sanotaan. Elimistö tarvitsee myös rasvoja ja oikeanlaisia hyviä rasvoja. Tyrniöljyn vaikutuksesta limakalvojen kuivuuteen on tehty hyviä tutkimuksia ja useat ovatkin huomanneet vaikutuksen käyttäessään niitä. Kalaöljyjen omega3 rasvahapot laskevat elimistön tulehdustilaa, mutta myös tekevät solukalvot joustaviksi ja auttavat aivoja voimaan hyvin. Neurolipidit korjaavat solukalvojen vaurioita ja pitävät ne joustavina, jolloin ravintoaineetkin pääsevät paremmin imeytymään soluun. Kollageeni lisää ihon ja muiden kudosten joustavuutta, kimmoisuutta, sileyttä ja toimintakykyä.  Usein kuivat limakalvot kärsivät rasvaliukoisten vitamiinien puutteesta, kuten A- ja E-vitamiinista. E-vitamiini sammuttaa myös tulehdussytokiinejä, joten sen käyttö voi olla hyvinkin hyödyllistä. A-vitamiinin käyttö suurina määrinä ja pidempään ei ole suositeltavaa ilman mittaamista, etenkään SS-potilailla, joilla maksan toiminnan kanssa usein voi olla myös ongelmia. A-vitamiini voi olla maksatoksinen, jos sitä on elimistössä liikaa. Sinkin riittävä saanti on taas edellytys A-vitamiinin synteesille, joten sinkin puutos voi olla myös A-vitamiinipuutoksen taustalla. Mittauksissa sinkin puutos onkin hyvin yleistä ja minäkin kuulun näihin matalasinkkisiin henkilöihin. Tosin meillä kupariputkien kautta tullut juomavesi popsii kehoni sinkkivarastoja vielä lisää. Jos siis käyttää sinkkiä suuriä määriä ja pitkään, niin pitää huolehtia myös kuparista, jollei vesijohtoputket tee sitä puolestasi 🙂

Vatsaoireet

Vatsaoireet käsitteenään on nyt melko laaja, koska ruoansulatuskanavistoa elimistössä riittää. Oireet alkavat usein jo suusta, koska sylkeä ei tule riittävästi. Suussa ruoansulatus jo alkaa. Ongelmana SS ihmisillä on myös hampaiden ongelmat, joten jos purenta ei ole kunnossa, hampaita puuttuu tai niillä on vaikea purra, voi ruoan hienontaminen kärsiä jo itsessään. Sen lisäksi suun kautta pääsee elimistöön helposti bakteereja ja vaikuttavat merkittävästi elimistön tilaan. Itsellä juuri eilen hammaslääkärireissu takana, kun etuhampaasta lohkesi 1/4. Takahampaiden määräkin on merkittävästi vähentynyt lohkeamien tai reikiintymisten vuoksi.

Suusta kun mennään alaspäin ruoasulatuskanavassa päästää ruokatorven kautta vatsaan. Ruokatorven limakalvo voi myös olla kuiva, joka vaikeuttaa nielemistä. Mahalaukussa voi olla atrofista gastriittia autoimmuunitulehduksesta johtuen, jolloin vatsa ei voi enää tuottaa happoja. Tämä vaikuttaa puolestaan paljolti ruoan sulamiseen, mutta myös ravintoaineiden imeytymiseen. Vatsahappojen tehtävänä on pilkkoa proteiinit ja ruoasta irtoaa myös tällöin mm. B12 vitamiini. Myös sinkin ja raudan putteet usein tulevat tässä vaiheessa kyseeseen. Vatsahapot antavat myös merkin haimalle, joka jatkaa ruoansulatusprosessia ohutsuolessa. Tämäkin viestintä jää puutteelliseksi, mikäli vatsahappoja ei ole. Koska kyse on gastriitista, tarkoittaa se tulehdusta vatsan limakalvoilla. Tällöin en missään nimessä suosittele käyttämään BetaineHCl suolahappo valmistetta, koska vatsan limakalvoilla on tulehdus ja limakalvot ovat herkässä tilassa ja voi aiheuttaa vatsahaavan tai muita vatsalaukun ongelmia! Hyvin sulava ruoka ja ruoansulatusentsyymit ovat ratkaisu oiretta helpottamaan unohtamatta vitamiini- ja hivenainelisiä korjaamaan elimistön omat puutteet.

Ohutsuolessa siis haima jatkaa ruoansulatustehtävää. Haima on sylkirauhasen kaltainen elin ja koska tämä elimistössämme viihtyvä natsi tykkää tuhota rauhasia, voi haima saada myös osansa.  Minulla on todettu haiman eksokriininen vajaatoiminta autoimmuunitulehduksen myötä, joten haimani ruoansulatusteho on merkittävästi heikentynyt. Haima pilkkoo suurimmaksi osaksi rasvoja yhdessä sappinesteen kanssa. Tämän vuoksi voi rasvaiset ruoat aiheuttaa voimakkaita koliikkimaisia ylävatsakipuja rasvaisen ruoan jälkeen. Oireet on vaikea erottaa sappikivikohtauksista ja ensiapuu jouduttaessa, sapen ongelmat poissuljetaan ensin. Ulosteet ovat myös hyvin rasvaisia ja rasvaliukoisista vitamiineista voi olla merkittävää puutetta oireen seurauksena. Haiman vajaatoimintaan saa lääkäriltä reseptin Creon-ruoansulatusentsyymiin, josta saa jopa ylemmän erityiskorvattavuuden mikäli lääkäri tekee diagnoosin haiman eksokriinisestä vajaatoiminnasta.

Ohutsuolesta myös ravintoaineet imeytyvät elimistöön. Koska kyseessä on autoimmuunisairaus ja oireiden ollessa ”päällä”, melko varmasti hänen ohutsuolensa läpäisevyys on lisääntynyt. Niin kauan kun suoliston läpäisevyyteen ei puututa ravitsemuksella ja oiretta korjaavilla tekijöillä, voi sairaus jatkaa tuhojaan ja autoimmuunisairauksien armeija jatkaa kulkemistaan. Tähän ongelmaan nimenomaan AIP on keskittynyt. Suoliston läpäisevyys on korjattava ja tulehdus saatava sammumaan, jotta elimistö voi toipua. Mm. probiootit, l-glutamiini ja kuidut tiivistävät suolen liitoksia, kun on saatu sitä vahingoittavat haitta-aineet poistettua. Omega3 rasvahapot keskittyvät sammuttamaan tulehduksia D-vitamiinia unohtamatta.

Matka jatkuu kohti paksusuolta. Hyvin iso osa SS henkilöistä kärsii IBS:sta eli ärtyneesä suolesta. Jo oireet ylempänä ruoansulatuskanavassa voivat aiheuttaa oireita paksusuolessa, kun ruokaa pääsee läpi huonosti sulaneena. Heikentyneet vatsahapot tai sen puute kokonaan päästävät myös läpi bakteereja, joiden kuuluisi tuhoutua vatsahappojen vaikutuksesta. Tämä voi aiheuttaa ohutsuolen bakteeriston liikakasvua tai dysbioosia paksussa suolessa, jotka aiheuttavat turvotusta, ripulia, ummetusta, ilmavaivoja ja kaikkia ikäviä vatsaoireita. Paksusuolen alueen oireillessa, ja etenkin jos verta löytyy ulosteen mukana, on paksusuoli aina syytä tähystää tulehdussairauksien (IBD) poissulkemiseksi. Usein syytä ei tähystyksestä löydy ja oireena tuleekin IBS. IBS:n hoitona jo perusterveydenhuollossa osataan neuvoa FODMAP ruokavalio, jossa rajoitetaan suolistossa fermentoituvia ruoka-aineita, kuten omena, päärynä, kivelliset hedelmät, kukkakaali, sipuli jne. Tästä moni saa huomattavasti apua, mutta rajoituksen ei pitäisi olla loppuelämää kestävä ja syy oireiden taustalla olisi hyvä jälleen selvittää. Pitkään syödessä FODMAP rajoitusten mukaan, kärsii suoliston bakteerikanta entisestään, sillä FODMAP yhdisteitä sisältävät ruoat myös toimivat prebiotteina eli probioottien kasvualustana ja ruokana.

Itse olen seikkaillut herra Sjögrenin kanssa kohta jo 14 vuotta eli puolet elämästäni. Tälle seuralaiselle en valitettavasti voi sanoa hyvästejä, mutta olen päättänyt, että minä olen se pomo tässä kropassa ei hän. Lempeästi itseään rakastaen, lauhtuu myös hra Sjögren ja sen kanssa on paljon mukavampi elää sopusoinnussa läpi koko elämän. Stressit ja elämän kriisitilanteet ovat Sjögrenin voimavara, mutta oikenlainen ravitsemus, stressittömyys ja itsenä rakastaminen tekee sinusta elimistösi herran!

 

stressi

Voihan home!

Minulle on lähiaikoina tullut paljon kysymyksiä siitä, miten ravitsemuksella voidaan vaikuttaa homesairastuneen elämään vai voidaanko. Vastaanottollani on myös ollut lisääntyvässä määrin homesairaita henkilöitä, jotka joutuneet työskentelemään homeisissa paikoissa, asunnossa ollut hometta tai ovat muuten voimakkaasti altistuneet kosteusvaurioille.

Olin syksyllä 2016 Nuuksiossa seminaarissa, jossa pääteemana oli homesairastuneiden kuntoutus. Siellä lääkäri Tamara Tuuminen kertoi vertauksen, joka jäi elävästi mieleeni. Hän vertasi homesairastunutta tauluun, joka putoaa seinältä lattialle.  Kun taulu putoaa kerran, saa sen vielä liimattua ja nostettua takaisin seinälle. Jos taulun on liimannut taitavasti, ei sen hajoamista välttämättä huomaakaan. Mutta kun samainen taulu putoaa uudestaan lattialle, hajoaa se joka kerta pienemmiksi ja pienemmiksi paloiksi, jolloin sen korjaaminen muuttuu jo mahdottomaksi. Näin käy myös homesairastuneen ihmisen elimistössä. Kun homeelle on kerran altistunut ja sitä pystyy välttelemään, voi kehon saada korjattua vielä toimintakykyiseksi. mutta kun altistuminen tapahtuu uudestaan ja uudestaan, heikkenee sairastuneen kunto kerta toisensa jälkeen yhä uudestaan ja uudestaan. Minulle eräs homealtistunut kerran sanoi: ”En minä voi niitä homeita ruveta loppuelämää pelkäämään”. Itse kyllä aion pelätä homeita koko loppuelämäni, sillä kerran niille altistuneena, voin saada kehoni kuntoon, jolloin sen palauttaminen ei enää olekaan niin helppoa.

Homeille altistuminen voi myös laukaista autoimmuunisairauden sille alttiilla henkilöllä. Itse olen mitä luultavammin ollut kouluissa, joissa kosteusvauriot, kun nykyisin osa ala-asteesta pistetty maan tasalle ja yläasteen/lukion kohtalo taitaa olla myös sama. Eivät ne homeet asuntoihin hetkessä tule, vaan vaativat pidemmän kosteusaltistumisen, jonka jälkeen alkavat kasvattaa homeita rakenteisiin. Homesairastuneelle kehittyy usein myös monikemikaaliyliherkkyys. Näitä yliherkkyyksiä, kuten homesairauttakaan, huonosti diagnosoidaan ja ne ovatkin lääketieteessä oirediagnooseja, eivät sairausdiagnooseja. Astmasta, joka on syntynyt homealtistuksesta, voi saada diagnoosin, mutta kilpirauhasongelmiin, krooniseen väsymysoireyhtymään, suolistotulehduksiin ja muihin autoimmuunisairauksiin ei uskota homealtistumisella olevan mitään tekemistä.

Kosteusvaurioaltistumisessa terveydelle haitallisin altistuminen on mikrobitoksiinit. Harvemmin kyseessä on homeallergia, mutta henkilö usein kehittää itselleen myös homeallergian altistumisen myötä. Koska homeallergia ei ole kyseessä, ei IgE verikokeissa homeille nouse vasta-aineita ja henkilölle voidaan väittää, ettei hän ole voinut altistua. Pitkään mikrobitoksiineille altistuminen voi saada aikaseksi monikemikaaliyliherkkyyden ja 25% henkilöistä onkin geneettisesti herkkiä sairastumaan. Sairastumisalttiuteen lisäksi vaikuttavat henkilön detoksifikaatio- ja immuunijärjestelmän sekä hermoston yksilölliset tekijät. Mitokondriot eli solujemme energiakeskukset ovat erittäin haavoittuvaisia hapetusstressissä. Mitokondrioiden soluhengitys eli energiantuotto heikkenee vaurioitumisen myötä. Maksan detoksifikaatio joutuu koville yrittäessään poistaa elimistöstä mikrobitoksiineja. Suoliston mikrobianalyysissä voi olla todettavissa erilaisia hiivoja, sillä mikrobitoksiinit vaikuttavat suolistomme mikrobiomiin ikävällä tavalla.

Homesairastuneen hoidossa tärkeintä on päästä pois sieltä, missä hometta tai kosteutta on todettu. Henkilö saattaa kuitenkin reagoida uuteen asuntoon, joka vasta rakennettu, joten ei siellä voi olla homeita. Homevaurioita voi olla uudessakin talossa, mutta luultavammin talon pintarakenteissa käytetyt materaalit, huonekalujen palonestoaineet, maton liimausaineet yms. voivat herkistää homesairastuneen kemikaaliyliherkkyyden kautta. Arjen kemikaalit -seminaarissa Hyvinkään Laurealla Jussi Timonen avasi tätä asiaa hyvin. Hänen luentonsa voitte katsoa täältä. 

Kuten aina ravintovalmennuksessa, myös tässä suoliston tasapainottaminen on avain asemassa. Lähteehän vastustuskyvystäkin noin 85% suolistosta, Sen lisäksi on tärkeää tehostaa maksan toimintaa, jotta  myrkyt poistuisivat elimistöstä. Home tukkii ihmisen mitokondrioita, jolloin solujen toiminta heikkenee. Mitokondrioita tuetaan ravitsemuksen avulla lisäämällä mitokondrioiden määrää, vaimentamalla tulehdusta, optimoimalla mitokondrioiden toiminta sekä parantamalla antioksidanttipuolustusta.  Perusverikokeista saadaan jo arvokasta tietoa elimistön tilanteesta, mutta toisinaan on hyödyllistä tutkia elimistön tilaa syvemmin funktionaalisten lisätestien avulla.